Suuri Suomi 100 ulkosuomalaisuus-visa.

29.11.2017
Suomi täyttää viikon päästä 100 vuotta ja olen jo pidemmän aikaa miettinyt miten voisin sitä tuoda esiin täällä blogissani?

Sain viime viikolla hauskan idean tehdä tällainen ulkosuomalaisten kysymys-postaus ja pyysin siihen apua instagram-videolla seuraajiltani. Sain ihan vitsin hyviä kysymyksiä ja vielä keksin itsekkin muutaman tuonne väleihin ja näihin vastaileminen oli itsestäni oikein antoisaa. Kiitos vielä kysymyksien keksijöille <3

Siispä ajattelinkin haastaa omat ulkosuomalaiset blogikaverini Heidin Eppusen kaapilla-blogista, Lauran Elämänmakuja-blogista ja  Saaran Elämää Vihreällä Saarella-blogista osallistumaan visailuun

ja samalla myös kaikki muutkin ulkosuomalaiset bloggaajat nappaamaan tämän tästä omiin blogeihinsa. 

Linkitäthän blogini postaukseesi ja huikkaa kommenttiboksiin oman postauksesi linkki - olisi tosi mielenkiintoista lukea näitä eri kolkista maailmaa :)

Myös ulkosuomalaiset lukijat voivat kirjoittaa kommenttiboksiin omat vastauksensa, se olisi super kivaa :)

***

Mutta kas näin - tässä omat vastaukseni:


Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Asun Lounais-Irlannissa, Killarneyssa ja nyt olen asunut pois Suomesta 3,5 vuotta, mutta olen yo-kirjoitusten jälkeen asunut on-off pois Suomesta useamman vuoden Australiassa, Portugalissa, Dublinissa ja Etelä-Englannissa.

Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Noin kerran vuodessa. Ideaali olisi ainakin 2 kertaa tai jopa 3. Kauhea ikävä perhettä ja erityisesti siskojen lapsia ja onneksi seuraavan kerran matkustamme koti-Suomeen heti uuden vuoden jälkeen tammikuussa <3

Mitä kaipaat Suomesta?

Tietenkin perhettäni ja koti-kaupunkiani Helsinkiä. Ja tiettyjä valoilmiöitä ja eri vuodenaikoihin sijoittuvia näkymiä. Tekisi mieli sanoa kenkien alla narskuvaa lunta, mutta se ei vissiin enää ole itsestäänselvyys. Kaipaan Suomalaista yksinkertaisuutta ja aitoutta. Monien eri asioiden hoitamisen helppoutta. Ystäviäni ja sukulaisia.

Lempi-maisemasi Suomessa?

Näitä on tietysti monia, mutta Helsinki ympäristöineen ja erityisesti mereltä käsin ja toisaalta vanhempieni kotiseudut Lappeenranta Saimaineen ja Etelä-Pohjanmaan lakeudet.



Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

Ajattelin, että syötäisiin lasten kanssa erityisen juhlavasti. Mies on varmaan töissä, mutta voisi tehdä Karjalanpaistia ruoaksi, koska sen hallitsee (erityisesti kiitos karjalaisen anopin vinkkejen ;)). Lippunauha tuli juuri sopivasti postissa koristamaan täksi juhlaviikoksi meidän keittiötä.

Mitä muotoilua teiltä löytyy ja onko jonkin esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Meillä on Kastehelmi-laseja, yksi pieni kirkas Mariskooli, Taika-mukeja ja -kahvikuppeja, Arabian kaunis vanha astiasto (nimi muistaakseni Helmi, mutta on super-harvinainen), Pentikin poro-kynttelikkö nyt jouluna, Riihimäen isoja lasipurkkeja ja muutamia Muumi-mukeja. Niin ja Finlaysonin Muumi- ja Norsu-lakanoita.

Haluaisin tuoda mukanani tänne ison Aalto-maljakon (äitiliini, muistatko vielä ;)) ja vielä ehkä jossain vaiheessa vaihtaa meidän sekalaiset aterimet Hackmannin Carelioihin. Niin ja noita savunharmaita Kastehelmi-astioita, vaikka isoja kulhoja, meille voisi tulla myös :)



Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Tähän on ihan hirveän vaikea vastata vain yhdellä tavaralla, koska kaikki melkein, mitä meidän jäätävän kalliissa muuttokuormassa tänne tuli, on rakasta ja meidän koti. Joku se varmaankin noista vanhoista puisista huonekaluista olisi ja spontaanisti mieleeni tulee Elsin huoneen puinen sivusta vedettävä sohvasänky.

Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Karjanlanpiirakat on mulle ihan numero ykkönen, vaikka niitä en enää oikein voikkaan syödä. Tokana ei niin perinteinen, mutta Suomalainen keksintö nyhtökaura. Tykkään siitä ihan hitsisti. Ja Oltermanni-juusto.

Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

Noh...se Karjalanpaisti ei lihasyöjänäkään oikein napannut :D Hei ja Kesäkeitto - yök! Ja tietty lipeäkala, maustepippureineen ja valkoisine kastikkeineen.

Minkälaista elämää viettäisit/viettäisitte, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

Jos me ei oltais muutettu, mä olisin joutunut palaamaan vuorotöihin jo ennen Elsin ekoja synttäreitä, lapset kävisi vuoro-päiväkodissa ja Fionn olisi tietysti vasta nyt aloittanut koulun. Asuttaisiin varmaan edelleen Kannelmäessä jossain pienessä kerrostalokodissa. En sitten tiedä olisiko mulla tai Liamilla ollut näiden vuosien aikana mahdollisuus opiskella jokin ammatti, mikä mahdollistaa päivätyöhön? Lomamatkat suuntautuisivat Irlantiin. En usko, että meillä ja lapsilla olisi ihan yhtä paljon mahdollisuuksia erilaisiin asioihin, kuin täällä Irlannissa asuessa, mikä on yksi suuri syy meidän muuttoon.

Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tulijaisiksi Suomesta?

Viime aikoina äiti on lähettänyt meille allergialääkkeitä (mitkä ei väsytä, kuten täkäläiset), Elsille villasekoite sukkiksia (ei todellakaan saa täältä), Joululehden ja ylipäätänsä aikakauslehtiä, mitkä on Suomessa maailman parhaita, Liamille lakua. Vakkari tulijaiset on myös meidän (Sini) tiskiharjaan niitä irtoharjaspäitä ja pölypusseja meidän Suomesta tuotuun imuriin. Sit tuodaan yleensä Santa Maria valkosipulijauhetta ja kardemummajauhetta ja täys-xylitolipurkkaa.



Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Mä olen aina arvostanut (tänne verrattuna), miten sutjakasti asiat hoituvat ja systeemit (jopa se Kela) toimivat. Olispas täälläkin verkkopankkitunnistautuminen! Mutta mitä en osannut ennen arvostaa? Varmaan Helsinkiä. Helsinki on oikeasti tosi cool paikka tarjoaa vaikka mitä älyttömän monipuolisesti.

Joskus nuorempana (ja typerämpänä) Suomi tuntui niin takapajulalta, että ulkomailla asuessa saatoin "mistä olet kotoisin"-kysymykseen vastata "Well, originally I'm from Finland, but now I live xxx" tai "I'm from Scandinavia" (mitähän me suomalaiset ei edes olla...), mutta nykyään kyllä reippaasti ja ylpeästi tuon esille synnyinmaani.

Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

Ihmisten omanapaisuus ja takakireys. Siis se, että laitetaan aina omat tarpeet muiden edelle ja toisaalta, että kaikkia sääntöjä ja pilkkuja viilataan niin tarkasti. Mitään inhimillisiä erehdyksiä ei voida ottaa huomioon, koska säännöissä sanotaan että.

Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

No tietty sauna! Ja mieluiten koko saunassa käynnin traditio järveen pulahtamisineen tai lumessa pyöriskelyineen.

Suomalaisinta minussa on...

Järjestelmällisyys ja se, että sanon vain, mitä tarkoitan. Tai no nykyään yritän muistaa irlantilaisille vastata "fine fine" :D

Puolisoni/läheisen mielestä suomalaisinta minussa on...

- (Liamin mielestä) tyyli, millä sisustan kodin. Enemmän ehkä yleisesti skandinaavinen, kuin Suomalainen, mutta tämä hänelle tuli ensimmäisenä mieleen. Valkoiset seinät ja valkoiset kaikki, jos vain mahdollista :D



Olen hävennyt Suomea/suomalaisia...

No onhan se laivareissuilla ja turisteina ördäys (erityisesti Tallinnassa) aika ainutlaatuista...

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?
Olli Rehnin tietävät taantuman ajalta kaikki ja samoin Irlantilaisessa elämäntaparemontti-tv-ohjelmassa asiantuntijana esiinytvät Dr. Eva Orsmondin. Helsingistä ovat tietysti kuulleet, mutta välillä Suomen hahmottaminen kartalle on epämääräistä. Suomen koulujen korkean tason tietävät kaikki ja Saara Aallon Xfactor taipaleen myötä Suomi nousi ihan pikkuisen enemmän täälläkin kartalle.

Kerron aina Suomesta...

Kyllä Suomen koulusysteemistä tulee puhuttua varmaan eniten. Parasta on tietenkin järkevät 45min oppitunnit ja niitä seuraavat välitunnit ja lämmin kouluruoka. Itseasiassa multa ei kauheasti kysellä Suomesta, koska mulla ei ole vahvaa ulkomaalaista aksenttia ja siksi kaikki oikeastaan unohtaa, että mä olen ulkomaalainen olleskaan.

Kuinka usein puhut Suomea?

Päivittäin omien lasten kanssa ja äidin kanssa soitellaan ehkäpä joka toinen päivä. Sit tietysti hoitopoikien ja heidän äidin kanssa. Siskoille ja kavereille soittelen ehkä kerran pari kuukauteen (tekstaillaan enemmän).

Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

Rakas.

Ihan vain sen sisällön vuoksi. Omille lapsille tietenkin toistelen tuota jatkuvasti.

Entä rumin?

Naseva. 

Tän sanan lisäksi vihaan kaikkeaa nasevaa sanailua tai kirjoituksia. Voi luoja, puistattaa jo ajatuskin. Tän vois lisätä tuonne ärsyttävyys-kategoriaan.

Mikä lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

Hävettää myötää, mutta en oikein tykkää nykyisestä suomalaisesta musiikista. Suomi Pop-radiokanava on ehkä mun suurin kauhistus. Jotkut Suomalaiset vanhemmat joulualulut on tietysti ihanimpia ja myös Kai Chydeniuksen rakkauslaulut ja muut tuon ajan biisit - Kalliolle kukkulalle on mulle hirmuisen tärkeä, mutta lempi-lauluni on Nuoruus tango. Se herkistää minut (ja isäni) ihan nanosekunnissa.

Toisaalta myös Leevi & the Leavingsin tuotanto tuo ihan hirveästi mulle muistoja mieleen ja Levoton tuhkimo ja Joutsenlaulu. Ei ne kauneimpia ole kaikista, mutta tuovat niin tietyt hetket elämässä mieleen, että kuuluvat tähän listaan ehdottomasti.



Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?

Perinteet liittyy varmaan eniten tähän joulunaikaan ja ruokaan ylipäätänsä. Irlannissa syödään lähinnä meat and two veg-tyylillä. Meillä syödään säännöllisesti lihapullia, makaroonilaatikkoa ja sit vähintään lisukkeena salaattia. Tietenkin tämä on meidän perheen tyyli, mutta siis syödään yhä edelleen samanlaista ruokaa, kuin Suomessa asuessa ja tänne muuton myötä mikään ei siihen liityyen ole muttunut, kuin joidenkin tuotteiden saatavuus.

Meidän lapset on myös kasvatettu enemmän suomalaisella tyylillä, koska heidän syntyessään me asuttiin Suomessa ja Liamkin tietää oikeastaan vain neuvolasysteemin opit.



Mitä terveisiä lähetät 100 vuotiaalle Suomelle?

Kiitos ihana Suomi, että sain syntyä niin ihanaan ja turvalliseen maahan. Kiitos sotaveteraaneille. Arvostan ihan mielettömästi juuriani ja haluan ehdottomasti, että myös lapseni arvostavat synnyinmaataan ja kohta nähdään.

***

Jos mieleesi tulee vielä jotain ulkosuomalaisuuteen liittyvää kysymystä, laita ihmeessä tuonne boksiin. Tässä on tulossa myös erityispostaus lasteni Suomalaisuudesta, mistä postausta toivottiin sähköpostilla. 

Nyt oikein mukavaa juhlaviikon alkua teille kaikille!

Uusia muistoja.

25.11.2017
Tänä aamuna tiesin herääväni maailman parhaimpaan näkyyn täällä Killarneyssa;
vuorille oli satanut lunta.

Täällä laaksossa lämpötila on vaihdellut 2-6 plussa-asteen tietämillä, mutta toki tuola yli 1000m huipuissa on paljon paljon kylmempää. Siispä laitoin jo illalla kameran ja kassin valmiiksi ja hurautin näköalapaikalle ennen auringon nousua.


Aluksi oli kovin pimeää, mutta sitten sain koko shown.


Aika latteiltahan nuo vuoret näissä lopulta näyttävät, vaikka kyseessä onkin Irlannin korkein vuoristo.


Ihaillessani itsekseni auringonnousua, vuoria ja lunta mietin taas samoja juttuja, mitä olen tässä kovasti pyöritellyt päässäni. Tässä alkaa olla kulunut vuosi noista viime talven tapahtumista.

Jokainen päivä on tuonut mukanaan muistoja ja  déjà vu-tunnetta - eikä ehkä sillai parhaimmalla tavalla... Mutta, jos jotain olen oppinut, olen ruvennut vähän katselemaan näitä tunteitani sivusta.
Tarkkailen ja otan etäisyyttä ja eihän tässä edes mitään hätää ole ollut.

Muistuttelen itselleni, että olen nyt eri tyyppi ja meidän elämä on ihan erilaista, kuin vuosi sitten.
Mulla on sosiaalisia ympyröitä, kavereita, arkirutiinit, kotoisa koti, tulevaisuudensuunnitelmia.


Tuleva joulunaika tulee varmasti olemaan haastava, koska viime vuosi meni niin penkin alle, mutta tajusin eilen, että hei nyt ei toistetakkaan niitä juttuja vaan luodaan uusia muistoja, mihin sitten palata.

 Kirjoitan ihan uutta lukua, mutta hyväksyn nöyrästi myös hetkellisen ahdistuksen tunteen. Paranemisprosessin epäilin kestävän pitkään ja takapakkeja on vuoden varrella tullut tasaisin välein, mutta ihan kunnon hyperventilointi paniikkikohtausta mulla ei ole ollut sitten viime Tapanin.


Uusia muistoja tuli tänään jo, kun viime vuodesta poiketen mentiin katsomaan Killarneyn jouluvalojen sytytys ja jouluparaati, mihin meidän Fionn otti osaa koulunsa kanssa.
Viime vuonna skippasin paraatin katselun, koska en kauheasti tykkää väkijoukosta. Se ei siis ahdista paniikinomaisesti vaan en tykkää tungoksesta, mutta itseasiassa tuola olikin aivan ihana tunnelma. 

Siis aivan ihana!

Kyyneleet pyrki silmäkulmiini, kun näin kaikki koristeet ja iloiset naamat, joululaulut ja tietysti koulunsa kylttiä ylpeästi kantavan oman poikani <3
(ig:ssä nähtävissä vielä stories-videoita)

Kenelle tahansa stressistä, ahdistuksesta taikka paniikkioireista kärsivälle kyllä suosittelen oikein tunkeutumaan oman mielen sopukoihin, että mikä se musta möykky on, mistä kaikki johtuu?

Ja sitten sille pitää tehdä jotain.
Mikään ei ole tärkeämpää, on se sitten jonkun riman laskeminen, kuin oma mielenterveys <3

Rauhallista viikonlopun jatkoa kaikille :)

Tämän vuoden joulumainokset ja melkein joulumusiikki.

23.11.2017
Muistatteko, kun viime vuonna tein postauksen kaikista ihanimmista joulumainoksista, mitä pyörii täällä meidän telkkarissa? Tuohon postaukseen pääset tästä.

Joulumainoksista on tosiaan täällä tullut miltei kilpailu eri firmojen välillä. Tänä vuonna mainokset eivät mielestäni ole yhtä onnistuneita, kuin viime vuosina, mutta muutama ihana suosikki taas löytyy.

John Lewis ei petä tänäkään vuonna <3



Rakastan muutenkin tuota alkuperäisesti The Beatlesin Golden slumbers-biisiä, minkä on tähän mainokseen esittänyt minulle aikaisemmin tuntematon bändi the Elbow. 

Mä en kestä kuinka söpö ja taitava näyttelijä tuo pieni poika on :)

Toinen aivan ihana on Marks&Spencerin Paddington bear-mainos:




Paddington on niin liikkis! 
Meillä on tarkoitus mennä katsomaan se uusi Paddington-leffa tässä ihan pian lasten kanssa,
ollaan isoja Paddington faneja eli tämä mainos uppoaa täysin.

Näiden jälkeen vähän mietinkin, että siinäkö ne nyt ne tämän vuoden kivat mainokset oli? Ja näin melkein onkin, mutta sitten täällä alkoi pyöriä Vodafone-puhelinoperaattorin mainokset:





Äh, tästä on vielä jatko-osiakin, mutta ne ei ollut vielä youtubessa näkyvillä, mutta nämä on tosiaan tehty tosi fiksusti vähän Love actually-henkeen ja ei ihan heti tajua, että kyseessä on operaattorimainos. 

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, mulla ei vielä ole ihan kunnon tiptapmeiniki päällä täällä vaan soittolistalta löytyy juurikin näiden aikaisempien vuosien joulumainosten musiikkeja.

Niistä pitää nostaa tähän tuo ihana One day we'll fly away (the Vaults), mikä oli nimenomaan John Lewisin mainoksessa. Tuon soittolistan biiseistä tulee sellainen lämmin ja esijouluinen olo - ehkä se sama, mitä nuo parhaat mainokset saivat sisimmässä aikaan - mun mielestä nämä on ihan älyttömän ihana traditio mainonta-bisneksessä!



Vähän tässä pohdin josko jo tulevana viikonloppuna virittelisi ikkunalle paperitähden ja keittiöön jouluvaloja. Kuusi sentään saa vielä odotella pari viikkoa. Voipi olla, että käytetään hyväksi black fridayta ja ostetaan loput lasten lahjat nyt perjantaina, vaikka muuten tuollainen kulutushysteria puistattaakin. 

Jep, mutta nyt täytyy lähteä lenkittämään koiraa ja sit vuorossa onkin viikkosiivoukset. Toivotan teille mukavaa torstaita!

Edit. kommenteissa Laura Elämänmakuja-blogista vinkkasi niin ihanasta heathrow-mainoksesta, mitä mäkään en ollut nähnyt, että täytyy vielä se linkittää tähän. Mulla tuli ainakin kyyneleet silmiin ihan lopussa <3


Joulukoristeista.

20.11.2017

Nyt on ehkä syytä klikata pois tästä blogista, 
jos joulufiilistely on sinulle vielä totaalisen liian aikaisessa. 

Mulla itseasiassa on itsellä sellainen kevytfiilistely ollut tässä menossa, mutta tajusin olevani sisäisen kalenterini kanssa viikon ajoissa. Kuvittelin kokoajan, että kuukausi vaihtuu jo ensi viikonloppuna ja panikoinkin vähän, että hitsit tässähän tulee kaiken hössötyksen kanssa vielä kiire! Mielelläni ottaisin tällä light-vaihteella vielä hetkisen, you know, vähän kynttilöitä ja pikkuvaloja, musiikkia, mistä tulee joulu mieleen, mutta ei ole oikeasti joulumusiikkia jne. Tajutessani, että marraskuuta elellään vielä reilun viikon verran, tulin tosi tyytyväiseksi. Vielä ei tarvitse kaivella joulutonttuja ja punaisia torkkupeittoja esille.



Vaikka tapaan aloitella fiilistelyt ja koristelut aika aikaiseen, oli mielestäni läheisen viher-lifestylekauppan jouluosasto hippasen liian aikaisessa jouluosastonsa kanssa jo ennen Halloweenia, kun kävimme sielä vanhempieni kanssa. Mutta silti; en voinut olla olematta lähes yhtä haltioissa kuin äitini ja Elsi. Kysyin kaupan myyjältä saisinko ottaa vähän kuvia ja hän sanoi, että tuosta vaan. En sitten tiedä mikä putiikin virallinen linja on ja siksi yritin aivan sairaan nopeasti räpsiä nämä kuvat ennenkuin kukaan tulisi kieltämään.



Kieltämättä joulunajassa mulla tulee aina välillä tosi ikävä sellaisia oman lapsuuden ikonisia joulufiiilistely juttuja Suomesta, kuin esimerkiksi Stockan jouluikkuna. Nyt luulen, että löysimme meille jouluikkunan tuolta Ballyseedy garden and homesta. 



Somistelu oli tehty ihanan old schoolisti ja paikka rönsyili mitä upeampia koristeita.



Äidin hiihtäessä itsekseen korinsa kanssa kojusta toiselle, Elsin ihaillessa joulumaailmaa, mä ihastelin koko kokonaisuutta ja päätin, että sitten lähempänä joulua saatetaan tulla tänne koko perheellä ostoksille. Meidän kuusi nimittäin kaipaisi kipeästi lisää koristeita. Viimeiset vuodet kuusemme on koristeltu vain metristä ylöspäin ja siksi meillä ei hirmuisesti ole ollut palloja tai muita ornamentteja. Nyt mietin, että lapset voisivat vuosittain valita aina yhden uuden koristeen kukin. Saisivat ne sitten joku päivä mukaan omiin koteihinsa :)


Tietysti tässä vaiheessa mun täytynee heittää hyvästit harmonisesti värikoodatulle joulukoristelulle, mutta eikö joulu saakkin olla vähän kitch :)








Sori, että nämä kuvat pomppii ihan miten sattuu; minä ja tämä bloggerin pohja + tosi monta kuvaa ei olla kovin hyviä kavereita. Pohdin taas jatkuvasti pitäisikö suosiolla hypätä wordpressin matkaan, jos tämä postauksien tuottaminen ei olisi tällaista takkuamista. 

Toivottavasti silti pomppivien kuvien myötä teille välittyy edes vähän fiilistä tuosta ihanasta kaupasta. En olisi uskonut, että meiltä ihan parinkymmenen minuutin päästä löytyy tuollainen huippukiva paikka. Heillä on nimittäin myös tosi kiva ravintola/kahvila samassa yhteydessä.

Nyt mun täytyy laittaa nuo riehuvat kakrut nukkumaan, mutta palaillaan taas ihan pian <3

Aika kiva Killarney.

17.11.2017
Yleensä en tykkää kierrättää kuvia instan ja blogin välillä kauheasti, koska tiedät että näitä selailevat samat tyypit, mutta nyt tuli sellainen yllättävä rako kirjoittaa blogia, että muiden kuvien puutteessa saatte tämän aiheeseen sopivan foton.


Olen kyllä aikaisemminkin kirjoitellut, että olemme jo aika kotiutuneet tänne Killarneyyn, mutta tänään ajellessa autossa ja ihastellessa ohi kiitäviä maisemia tuli taas sellainen olo, että ihanaa, kun tämä on meidän kotipaikka. Enpä olisi uskonut vuosi sitten just tänne muuton jälkeen uneksiakkaan näin hyvistä fiilikisistä! Tämä vuosi on opettanut roppakaupalla nöyryyttä, mutta myös kiitollisuutta. On ollut ihan hiton vaikeaa, mutta siitäkin on noustu!

On useitakin juttuja mitä kaipaisin tänne Killarneyyn, mutta niitä löytyy läheisestä Traleesta ja sitten vain pikkusen pidemmältä Corkista. Molempiin on sen verran helppo matka, että lopulta olen ihan tyytyväinen asumiseen just tässä pikkukaupungissa. Tällä hetkellä eniten koettelee välimatka tuonne Liamin kotikaupunkiin. 

Jopa tämä koti tuntuu just nyt niin kotoisalta, että jos meillä olisi asuntolainarahat kasassa, voisin jopa kuvitella yrittäväni ostaa just tämän vuokraisännältä (ja rempata tietty noi lattiat ja keittiön ;)).

Kaikkein, kaikkein paras on tietysti, miten ihanasti lapset on tänne kotiutuneet. Vaikka tämä onkin suht pieni paikka, on täällä niin paljon enemmän mahdollisuuksia ja tekemistä, kuin pikkuruisessa Clifdenissä. 

Lähimaastoista on vielä niin paljon näkemättä ja kokematta, että innoissani aloitellaan tätä toista täällä asumisvuotta. Nyt ihan esi-alkuun toivoisin, että ehdittäisiin perheellä käydä patikoimassa muutama noista vähän lapsiystävällisemmistä lyhyistä vaellusreiteistä vuoristossa. Tai no ei varmaan mihinkään huipulle ihan vielä, mutta siinäpä harrastus, mitä haluaisin koko perheellä harrastaa. Toisatiseksi siedettävä ilma, mun ja miehen vapaat ja lasten vapaat eivät ole vielä kohdanneet, mut jos sitten vaikka joululomalla.

Joulufiiliskin täällä uhkaavasti alkaa hiipiä kehiin. Eikä yhtään sen enempää, koska viikon päästä sunnuntaina lupasin ottaa vähän Corkin muskarissa joulukorttikuvia ja sen taustaa nyt kovasti ideoinut. Toivottavasti päästään kuvailemaan ulkona! Muuten suunnitelmat on aika hyvällä mallilla, mutta yritän kuumeisesti keksiä, mitä pukea omille lapsille noihin kuviin.

Jeps, mut ens kerralla taidan tykittää teille ne joulufiilistelykuvat, mistä aikaisemmin mainitsin :) Oikein kivaa perjantaita kaikki!

Hetki ennen joulufiiliksiä.

15.11.2017
Olen aikaisemminkin sanonut, että mun syksy soljuu jotakuinkin tapaan Elsin synttärit koristeineen, Halloween koristeineen, parin viikon hengähdys ja sitten joulufiilistelyt koristeineen. Itseasiassa tänään 15.11 on aina se tuon hengähdyksen viimeinen päivä. Tänään muistelen jo vuosia sitten pois nukkunutta mummiani. Marraskuun alku tuntuu oikeastaan aina aika melankoliselta, mistä on sitten mukava jatkaa tunnelmalliseen joulun aikaan.

Kulunut viikonloppu ja alkuviikko on ollut aika tunteellista aikaa. Ajatukset on ollut läheisissä, elämän kiertokulussa, kiitollisuudessa, rakkaudessa ja luopumisessa. Tätä kaikkea pureskellessa olen lähinnä vain neulonut ja ollut läsnä. Miettinyt omaakin elämää ja tehnyt aika isoja päätöksiä. 

Viikonloppu-reissulla miehen kotikaupungissa poikkesin kuitenkin nopeasti söpössä Søstrene Grene-kaupassa etsimässä yhtä taulukehystä, mutta päädyinkin nappaamaan mukaan vain tämän peuran, tuon tähden mallisen korttipidikkeen ja mini koristekäpyjä.


Ne päätyivät esille oikeastaan heti, koska tyttöseni Elsi taitaa omata saman somistelusilmän, kuin äitiliini :) Lapset on tietty jo aivan täpinöissää lähestyvästä joulunajasta ja olenhan minäkin. Vähän kyllä jännittää, koska edellinen joulunaika meni miten meni. Toisaalta juuri siksi on kova halu ottaa oikein rauhallisesti ja hötkyilemättä ja keskittyä vain hyvään tunnelmaan. 

Lasten lahjat on osittain hankittu ja mietitty, mutta nekään ei tunnu laisinkaan tärkeiltä. Oikeastaan just nyt en kaipaa yhtään lisää materiaa (hyvä sanoa näiden pikkuostosten jälkeenn... ;)), vaan läheisiä ja yhdessä oloa. Siksipä me vietämmekin joulun tänä vuonna koko miehen perheellä hänen veljensä kotona. Aikaisemmin jotenkin odotin ihan vain meidän perheen omaa joulua, mutta nyt huomaankin, että kaipaan erityisen paljon enemmän ihmisiä ympärille. Ehkä myös siksi, että koko joulufiilis ei ole vain minun ja Liamin varassa. 

Äitini ja isäni mukana tulleista nyssäköistä löytyi tuo minun lapsuudestani tuttu tonttu. Näitä oli kolme - meille jokaiselle siskolle omamme. Elsi keksi sujauttaa sen sähkökynttilän kaveriksi lyhtyyn :) Siitä se kuulemma tarkkailee ovatko he kilttejä. 

Kyllä nämä fiilistelyt täällä blogissakin varmasti nyt lisääntyvät pikkuhiljaa, mutta nyt vielä hetken ajatukseni viivähtävät menneisyydessä ja omassa ihanassa mummissani <3


Päivä kanssani.

10.11.2017
07:03 Havahdun unesta. Yritän vielä jossain heräämisen rajamailla kääntää kylkeä, mutta sitten totean, että on varmaan aamu ja kurkkaan kellon ajan. Kännykän hälytys on asennettu soimaan vasta puoli kasiksi hätävarana; silloin on pakko viimeistään nousta, mutta yleensä herään aikaisemmin. 

Menin iiihan liian myöhään nukkumaan (helkutin tv) ja tuntuu, että päätä särkee jo valmiiksi. Yritän ummistaa vielä kerran silmäni, mutta se varsinainen joka-aamuinen herätyskelloni huutaa jostain kauempaa "pyyhkimään" ja tokkurassa tepsuttelen tekemään työtä käskettyä. Palaan vielä kertaalleen sänkyyn makaamaan, mutta nappaan kännykän kouraani ja selaan pikkusen facebookista kaveriryhmän keskusteluja. Ei mikään ideaali tapa herätellä aivoja, mutta kirkas valo saa takuuvarmasti silmäni auki ja käytän kikkaa melkein päivittäin.

Pian kuitenkin nousen omiin aamutoimiini meidän makuuhuoneen yhteydessä olevaan en suite-kylppäriin. Hampaiden pesun, kasvojen pesun ja hiusten harjaamisen jälkeen vedän ylleni aamutakin ja kurkkaan, mitä lapset tekee poikien huoneessa. Yleensä he leikkivät herättyyään yhdessä ja nyt kuulemma koristelevat jalkojaan jollain mini-tarroilla. Normaalisti varmaan älähtäisin tästä, mutta nyt väsyttää ihan liikaa ja totean mielessäni jaahas ja jatkan alakertaan.

07:35 Laitan ensin puuron tekeytymään hitaasti. Sen pikkuhiljaa keittyessä ehdin tyhjäämään tiskikoneen, siistimään tiskipöydän ja pesemään parit eiliseltä illalta jääneet pannut ja laittamaan lasten koululounaat. Kaikille tulee leivän väliin tänään kalkkunaa ja juustoa ja sitten sekalainen valikoima kasviksia ja hedelmiä. Yleensä herättelen näitä aikoja Liaminkin ja sit toinen hoitaa aamupalaa ja toinen noita lounaita, mutta nousin sen verran aikaisin, että päätin jättää hänet vielä nukkumaan ja yritän selvitä aamutoimista itsekseni.




07:53 Elsi tulee keittiöön yöpuvussa ja Pulla vanavedessä. Passitan tytön yläkertaan pukemaan päivävaatteet ja päästä koiran ulos takapihalle aamupisulle. E saapuu takaisin mekko päällä ihan ennätysajassa ja tanssahtelee ympäriinsä eilen marketista nappaamissani mustissa ballerina-kengissä. Neuvottelemme siinä puuron annostelun lomassa, miksi kengissä ei voi mennä nyt ulos ja ne on tarkoitettu juhla-kengiksi. E ei meinaa millään uskoa, että nyt on liian märkää ja kylmää ulkoilla nuo ihanat tossut jalassa. Äidin tyttö :) Kauneus käytännöllisyyden sijaan ;)

08:07 olen laittanut puurolautaset pöytään, pakkailen lounaita ja lähden etsimään esikoisen vesipulloa olohuoneesta. Matkalla olkkariin törmään käytävällä jo täysin pukeutuneeseen Liamiin ja ilahdun kovasti. Kaikesta aikaisesta heräilystä huolimatta tuntuu, että kohta alkaa tulemaan kiire ja hänen jeesi on enemmän kuin tervetullutta. Olkkarista löydän vesipullon lisäksi kaksi yöpuvuissa kirjaston kirjoja  lukevaa poikaa. "Nyt pukemaan uniformut!" käsken ja tyypit pinkaisevat yläkertaan. 

Halataan Liamin kanssa keittiössä huomenet, hän laittaa meille aamuteen ja -kahvin, Elsi istahtaa jo pöytään syömään ja pojatkin valuvat paikalle. Liam auttaa Jamesin kravattia, mä uudelleen nimikoin Fionnin urheilupusakkaa (edellinen tussi lähti pesussa pois) ja sit patistellaan kaikkia syömään.


08:19 Liamin puhelin soi ja soittajana on hänen pikkusiskonsa. Olemme huomenna, perjantaina, lähdössä Liamin kotikaupunkiin, sillä hänen isänsä on sairaalassa lonkkaleikkauksen jäljiltä. Sisko soittelee vähän järjestelyistä ja sitten kertoo meille musertavat uutiset - Liamin tädin syöpä on uusinut ja elinaikaa on annettu erittäin vähän. Lapset siinä häslää ja haluavat puhua oman tätinsä kanssa, syömme puuroja ja kun oma lautaseni on tyhjä, pujahdan yläkertaan pukemaan jotakin päälle. Normaalisti tässä kohdassa meikkaisin nopeasti, nyt istahdan sängyn kulmalle itkemään. Tiedän, että Liam on myös järkyttynyt uutisista. Kyseessä on yksi varmasti tämän maailman ihanimmista ihmisistä ja samalla suren myös anopin surua valmiiksi, mietin pääsemmeköhän lähtemään tarvittaessa nopealla aikataululla hautajaisiin? Itku tulee uudestaan, kun edes ajattelinkin asiaa ja vedän vain nopskaa päälle urheilulegginssit ja neuleen. Meikkaaminen saa odottaa.


08:44 Olemme kaikki pakkautumassa autoon ja kurvaamme estaten toiselle puolelle hakemaan naapurin lapset meidän kyytiin. Me vuorotellaan heidän äidin kanssa lasten viemisvuoroja ja usein Liam lähtee samaa matkaa töihin eli mun työ on vain ajaa tyypit koulun lähelle parkkikselle ja Liam vie pienemmät luokkahuoneisiinsa. Isot pojat kävelevät yhdessä pikkuisen tietä eteenpäin omalle koululleen.


09:54 Astun kotiovesta takaisin sisään ja keitän itselleni toisen kupin teetä. Rakastan tätä pientä hiljaista hetkeä vain koira seuranani ja yleensä teen juonnin lomassa selailen kännykältä instagramia taikka facebookia, mutta tänään avaan läppärin ja alan kirjoittaa ylös näitä tapahtumia tähän asti.


09:34 Tää tyyppi ei enää malttaisi odottaa, suljen läppärin ja lähdetään hänen kanssaan lenkille. Ihana päästä vähän luontoon hengittelemään. Soitan samalla handsfreestä bestikselleni Suomeen, kuka onneksi vastaa. Puolin ja toisin puretaan ajatuksia ja vähän murheitakin, mutta samalla jutella hyviä juttuja ja suunnitelmia. Kävelen loppumatkan hymyssä suin ja alkumatkan tihkusadekkin on lakannut. Kansallispuisto alkaa tähän aikaan vuodesta olla aika rujon näköinen ja tyydyn ottamaan kuvan ihan vain Pullasta. Pikkusen ennen kotiovea muistan soittaa anopille pikapuhelun seuraavan päivän suunnitelmista.


10:40 saavun kotiin ja teen itselleni jäisestä banaanista, mantelimaidosta, kaakaonibseistä ja maustamattomasta heraproteiinista smoothien. Meinaan ottaa kylkeen cashew-pähkinöitä, mutta ne on joku muu vissiin syönyt parempiin suihinsa ja tyydyn nappaamaan porkkanaa ja hummusta. 


Samalla soittaakin äitini, kuka on juuri ystävättäriensä kanssa Tallinnassa. Kerron hänelle viimeisimmät kuulumiset ja sovitaan, että soittelen myöhemmin. Vilasen nopeasti blogeja ja Linda Juholan-blogissa onkin postaus Lidlin seuraavasta Heidi Klum-mallistosta ja just hyvän näköiset tekonahkahousut, mitkä täytyy kyllä käydä katsastamassa, kun nuo tulee myyntiin. Paikallisessa lehdessä oli myös mallistoon kuuluvat kivat sandaalit, mitkä vähän kutkuttelisi. Päätän vielä nopskaa soittaa Liamille töihin muutamista askarruttavista asioista. Onneksi hän vastaa heti.

11:16 Kiiruhdan äkkiä yläkertaan, koska mun on vielä ehdottomasti käytävä suihkussa pesemässä hiukset ennenkuin pitää hakea Elsi kahdeltatoista. Ennen suihkua unohdun vielä oikomaan lasten sängynpeittoja ja sitten pikapikaa pesen reuhkani, yritän etsiä jotain päällepantavaa huonoin tuloksin. Farkut nappaan kyllä tuolilta makkarista, mutta kaikki järkevät yläosat tuntuvat hävinneen tyystin. Lopulta vain puen käteen sattuneen mustan trikoisen mekon ja nyin sen paitapituuteen. Se saa nyt kelvata, kunnes pääsen uudestaan kotiin. 

11:41 Ryhdyn meikkaamaan.


11:53 Olen auton ratissa ja

11:56 jo onneksi koulun viereen parkkeeraamassa. Haen Elsin, kuka ei edes ole vika (jes!) ja lähdemme vaeltamaan autolle päin. Tässä välissä Elsi tapansa mukaan ehtii noukkia maasta seitsemän miljoonaa lehteä, oksaa ja käpyä ja suuttua mulle, koska haluaa mennä kahvilaan ja sanon ettei onnistu. Hän hoilottelee lastenlauluja ja ties mitä muuta. Lopulta saan tytön kiinni turvaistuimeen ja huristelemme keskustaan päin. 



Vihdoinkin on se hetki, että ehdin hakemaan kehystämöstä kaksi vanhempieni meille tuomaa taideteosta. Parkkeeraan auton vähän hassusti jalkakäytävälle liikkeen eteen, koska epäilen etten saa molempia kehyksiä kannettua kovin pitkää matkaa itsekseni. Kehystys-liikkeen omistaja ottaa minut ystävällisesti vastaan ja juttelee niitä näitä. Kerron tulleeni hakemaan kahta taulua, mitkä on kehystetty valkoisilla kehyksillä. Ennen kuin ehdin kuvailemaan tauluja enempää, hän tuumaakin "say no more" ja tietää, mistä tauluista on kyse. Mä taas hihittelen sisäisesti, että eipä taideta Irlannissa noita valkoisia kehyksiä paljon harrastaa, koska hän heti tiesi mun taulut :) 

Kehystämöltä kurvaamme parkkiin Dunnes storesin viereen. Dunnes on on erityisesti vanhempien irlantilaisten herrojen ja rouvien mieleen oleva kauppa. Kaupassa myydään vaatteita ja sisustustarvikkeita ja myös ruokapuoli löytyy. Dunnesia pidetään vähän sellaisena parempana kauppana ja vaikka mun mielestä ruokapuoli on ihan super huono, monet irlantilaiset tekevät kaikki ruokaostoksensa sielä. Aika yksipuolisen valikoiman lisäksi tässä kaupassa on miltei maailman hitaimmat kassat. Toisaalta suurin osa asiakaskuntaa vissiin arvostaa sitä jaarittelua ja small talkia, minkä vuoksi jonot seisoo. Suomalaiselle se on vähän vaikeampaa ;) 


No valitettavasti tämä on ainut kauppa, missä myydään mustapapuja meidän kaupungissa ja niitä olen päättänyt päivän illalliseen käyttää ja samalla tsekkaan myös löytyykö muutamaa muuta tuotetta. Ilokseni löydän Elsille the Nutcracker-kirjan kolmella eurolla.


Olemme juuri katselleet pätkiä samasta balettista youtubesta ja kovasti haluaisin viedä lapset sitä katsomaan Corkin oopperaan, mutta baletti ei valitettavasti ole tänä talvena ohjelmistossa. Täytynee siis striimata koko baletti netistä, mutta ajattelin olisi kiva, että he tietävät, mikä onkaan baletin varsinainen tarina. Yritän samalla salaa kuvailla kaupan menoa. Mä oon muutenkin se utelias, kuka aina katselee, mitä muut ostaa :D Meidän ostokset on kaksi tölkkiä mustapapuja, pieni kuplavesipullo ja Elsin kirja, 6,27€.

12:59 olemme takaisin autossa ja huristamme matkan varrella sijaitsevaan Lidliin, mistä ostamme 3 pussia porkkanoita, avocadoja, juustoa ja vessapaperia, 12,40€.


13:20 olemme vihdoin kotona ja rupean heti tekemään nälkäiselle Elsille ruokaa. Gourmet-neitonen toivoo paistettuja sieniä. Sienet onkin pakko käyttää ja paistan ne ja kaveriksi palan paahtoleipää. Sienten paistuessa puran kauppakassit ja löydän kassin pohjalta tv:n kaukosäätimen. Miten ihmeessä se oli sinne joutunut?

13:37 pääsen itsekkin ruokailemaan. Onneksi kaapissa oli lämminsavulohta, minkä kaveriksi tein supernopean salaatin. Jäin kuiteskin vähän vielä nälkä niinpä otan itsekkin palan gluteenitonta leipää ja siivun juustoa. 

Lounaan jälkeen laitan Elsille lastenohjelmat päälle ja avaan taas läppärin kirjoittaakseni tätä postausta. Aikomuksena on kohta nousta tekemään kotihommia ja sulkea telkkari.

14:05 soittaakin Liam, kuka kertoo ettei pysty pitämään normi-taukoaan (14:30-17:30) ja hakemaan poikia eli meidän täytyy taas lähteä Elsin kanssa liikenteeseen. Naputtelen vielä näitä kellonaikoja ylös ja sitten pakko pukeutua vastahakoisen Elsin kanssa takkeihin ja tamineisiin ja suunnistaa koululle, koska muuten kaikki lähistön parkkipaikat ehtivät mennä.

14:45 Olemme hakeneet Jamesin after school clubista ja jäämme odottelemaan koulun eteen Fionnia. Ympärillä kuhisee vanhempia odottelemassa lapsiaan ja tienvierusta parkkipaikat on ihan tukossa. Onneksi sain auton parkkiin pikkuisen kävelymatkan päähän parkkikselle. 


15:03 kurvaamme jo kotipihaan ja lapset linnottautuvat heti olohuoneeseen lukemaan eilen haettuja kirjaston kirjoja. Päätän istahtaa hetkeksi heidän seurakseen edistämään eilen aloitettua vähän monimutkaista neuletyötä.

15:25 käsken lapset välipalalle. Fionnilla on neljältä taekwondo-harkat kaupungin toisella puolella, mihin meidän täytyy kohta lähteä koko porukalla ja niinpä myös iltaruoka tulee olemaan tänään vähän normaalia myöhemmin eli heidän täytyy nyt saada masut täyteen turkkilaista jugurttia, omenaa, banaania ja mysliä. Muistan just ennen lähtöä vielä täyttää tiskikoneen ja laittaa sen päälle ja sitten lähdemme huristelemaan taas kerran autolla.

16:02 ajamme harrastuspaikan pihaan ja Fionn pyyhältää sisälle, kun taas minä ja pienet kävellään läheiseen SuperValu-kauppaan. 


SuperValu on sellainen S-marketin ja Stockan Herkun välimuoto. Myös tosi suosittu paikallisten keskuudessa ja kaupasta löytyy tosi paljon paikallistuottajien ruokatuotteita, mutta yleisesti hintataso on aika kallis. Mä yleensä teen ostokset Lidlissä ja Tescossa, mut sit näistä muista kaupoista käyn hakemassa aika spesifejä juttuja, kun satun liikkumaan samoilla suunnilla. SuperValusta ostan mm. meidän käyttämän oliiviöljyn, ituja, mun teet ja quinoaa. Tälläkin kertaa ostoskorissa oli nimenomaan paketti quinoaa, vihreätä teetä ja sitten suolattuja cashew-pähkinöitä ja pieni kuplavesipullo, 13,54€.  Syön takaisinkävelymatkalla omenan lisäksi nuo pähkinät mun välipalaksi. Joudun tietty jakamaan, hitsi. 

16:19 ollaan takaisin Taekwondo-paikassa ja mennään seuraamaan Fionnin treenit loppuun. Paikalla on tuttuun tapaan yksi tosi mukava nainen, kenen kolmesta lapsesta kaksi käy samoissa harkoissa ja hänen nuorin leikkii loppu treenien ajan meidän pienten kanssa. Me naiset jutellaan kaikenlaista ja hän haluaa erityisesti kuulla Suomalaisesta koulusysteemistä jutellaan asiaan liittyen ihan siihen saakka, kun lasten treenit loppuvat.

Ulkona on ruvennut satamaan ja tullut pimeää. Onneksi ihme kyllä teillä ei ole normaaleja kamalia ruuhkia vaan päästään aika sutjakasti kotiin.


17:20 Pojilla on vielä läksyt tekemättä ja he ryhtyvät hommiin. Mä kirjoittelen aluksi näitä juttuja muistiin ja rupean sitten laittamaan ruokaa. Kuuntelen sivukorvalla, kun F käskee pikkuveljeä lukemaan hänenkin läksykirjaa ja olen, kunnon #proudmom, kun mun 5-vuotias lukee vaiks kuinka hyvin vaikeaa lukua. Isoveli kyllä jeesaa vaikeimmissa sanoissa <3


18:15 ruvetaan syömään. Iltaruokana on avocado-quinoa-mustapapu-halloumi-salaattia, missä myös paprikaa, rucolaa, porkkanaa, kirsikkatomaatteja ja vähän auringonkukan siemeniä. Ruoka tekee hyvin kauppansa, mutta niin tekee melkein mikä tahansa, missä on halloumia :)


18:40 rupean siistimään keittiötä ja hoputan Fionnia viimeistelemään läksynsä. Täytän tiskikonetta, pyyhin pintoja ja sit haen imurin ylhäältä ja imuroin koko alakerran. Lattiat on täys mitä lie kuivia lehtiä ja Pullan tuhoamaa keittöpaperinpalaa, mitkä on häirinnyt muo koko päivän. Pyydän Fionnia järjestämään lasten kengät portaiden alle pareittain ja sen jälkeen onkin kaikkien iltapesun aika. Pesen omat meikit ja vaihdan aamutakin päälle.

19:22 Koira rupeaa haukkumaan innoissaan, mikä tarkoittaa vain yhtä asiaa; Liam on kotona! Täydellinen ajoitus. Yleensähän hän on työpäivinä ainaskin kymppiin asti töissä, mut nyt kun tuo tauko jäi väliin, pääsikin jo näin aikaisin - luksusta! Vähän halailua ja pussailua vedenkeittimen vieressä, kun hän laittaa meille iltateetä ja lapsille iltapalaksi leivän paloja mantelivoilla (kaapit on vähän tyhjillään mistään järkevästä, kun ollaan lähdössä viikonlopuksi anoppilaan) ja lapset yrittävät saada yöpuvut päälle. 


19:56 Iltapalan ja hampaiden pesun jälkeen Liam vie lapset nukkumaan (hän hoitaa aina iltaisin kotona ollessaan lasten iltatoimet eli n. 2x viikossa) ja mä istun läppärillä pienentämässä ja latailemassa kuvia tähän postaukseen. Ehdottomasti koko postaukset työläin ja tylsin vaihe.

Kasilta alkaa yksi lemppari property program ja parkkeeraan itseni ja läppärin teeveen eteen. Normaalisti en siis multitaskaa tällä tavalla, mutta haluan saada postauksen valmiiksi mahdollisimman pian.

20:50 Tulee sellainen olo, että voisin itsekkin syödä vielä jonkun pienen iltapalan ja paahdan leivänpalan ja syön sen juuston ja rucolan kanssa ja teen taas uuden kupin teetä. Saan onneksi kuvat postaukseen valmiiksi ja keskityn vain hetkeksi katsomaan toista jaksoa talo-ohjelmaa. Väsyttää jo aika paljon, kun edellisen yön unet tosiaan jäivät kuuteen tuntiin ja fitbitin mukaan olen ottanut jo päivän mittaan 20,808 askelta tässä vaiheessa.

Nappaan vielä neuletyön vähäksi aikaa käsiini ja katson jotain ohjelmaa Supernanny-ohjelmaa Liamin kanssa.

22:52 totean, että nyt on pakko mennä nukkumaan Lopetan neulomisen, otan magnesiumia (kuten joka ilta) ja lähden yläkertaan pesemään hampaita. katson kännykältä nopeasti vielä facebookin ja instagramin ja luen vielä vähän hömppälehteä ja sitten alkaa jo silmät painua kiinni.

23:38 olen nukahtanut fitbitin mukaan. Eli about tuntia myöhemmin mitä olin koko päivän tähdännyt.

***

Sellainen oli mun tavallinen päivä marraskuussa 2017.
Olen muuten aikaisemmin tehnyt vastaavan postauksen tavallisesta päivästä marraskuussa 2012!
Musta on itsestä kiva palata tuohon vanhaan postaukseen, kun oli vain kahden pojan äiti ja elettiin Jamesin vauvavuotta. 
Ja asuttiin Suomessa meidän ikiomassa asunnossa - sitä kotia on kyllä ikävä <3

Tämän postauksen torstai on tosiaan otos sellaisesta aika normaalista torstaista, kun mulla ei ole hoitopoikia tässä. Heidän kanssaan sitten putoaa nuo istuskelemiset ja teehetket aika tyystin, vaihdetaan vaippaa ja koiran kanssa kävelyllä ovat rattaat ja baby. Niihin päiviin mahtuu myös niin paljon actionia ettei kaupassa käydä pyörähtämässä ja iltaruokakin on parasta olla jo valmiina.

Jos Liamilla olisi ollut tauko eilen iltapäivällä, hän olisi hakenut pojat kävellen ja olisin lähtenyt taekwondo-reissulle kahdestaan Fionnin kanssa. Olisin myös luultavasti pyytänyt Liamia imuroimaan  sillä aikaa ja olisin itse ehtinyt laittaa puhtaat pyykit kaappeihin iltaruoan jälkeen. Se jäi nyt tälle perjantai-päivälle. Sellaisina päivinä, kun lapsilla ei ole harrastuksia, yleensä ulkoillaan läksyjen teon jälkeen.

Toivottavasti tykkäsitten postauksesta ja me tosiaan lähdetään poikien koulupäivän jälkeen ajelemaan Liamin kotikaupunkiin, missä vieraillaan sunnuntaihin asti.

Kivaa viikonloppua kaikille!

edit. olen näköjään tehnyt päivä meidän kanssa-postauksen myös toukokuussa 2015.
Sen pääset lukemaan tästä. 

Kaikki, mitä mä haluaisin just nyt ostaa.

7.11.2017
Tämä on nyt sitten ihan hömppäsarjaa tähän viikon alkuun eli vähän kieliposkella postausta :)

Meillä on tässä miehen kanssa kovasti olleet tulevaisuus ja pitkän tähtäimen suunnitelmat tapetilla ja finannanssit sun muut työkuviot. Yhteistuumin ollaan päätetty ruveta pitämään menoista tarkempaa kirjaa ja sen sellaista. 

Ja tieeetenkin just silloin mun tekee mieli ruveta ostelemaan vähän sitä sun tätä pientä kivaa :D Tässä menikin pidempi jakso ettei shoppailututtanut mikään laisinkaan ja ostin nyt oikeastaan vain sellaisia välttämättömyyksiä, kuin uudet farkut ja ripsivärin. Syytän lähestyvää joulunaikaa! Ja kotoilua (käyttääköhän kukaan enää tuota sanaa?) ja no varmaan just sitä, että oltiin päätetty pysytellä budjetissa, hah!

No onneksi mun budjetissa oli ihan pikkusen liikkumavaraa ja siksi päädyinkin ihan vähän selailemaan nettikauppoja, koska etsinnässä olisi uusi pyjama. Muina vuodenaikoina en edes missään oloasuissa juuri kotona hengaile, mutta se toki liittyy vahvasti tähän loppusyksyyn ja joulunaikaan ja nyt ihan oikeesti oikeesti oli se tilanne, että (kiitos pudonneen painon) mulla on enää tasan yhden aika kulahtaneet flanellipyjamahousut jäljellä. 

Muistelin, että Lindexille on joka vuosi tullut tosi söpöjä ruutupyjamia (ruutu-kaikki on mun lemppareista lempparein joulun aikaan), mitkä missasin viime vuonna, kun jäin liian pitkäksi aikaa pohtimaan ostamista. Tänä vuonna sielä oli vielä tuota kaikista ihaninta valkopohjaista vihreäpunaruutuista kuosia!

Mun mielestä on jotenkin niin kotoisaa, että Skandinaavista Lindexiä voi tilata tänne Irlantiinkin <3 Olen ollut hirmuisen tyytyväinen Lindexin merinovaatteiden laatuun ja nyt ihastuin myös tuollaiseen perus alustoppiin. Samanmoisia olen katsellut Pierre Robertilta, mutta heidän tuotteitaan ei saa tänne tilattua. Mä tykkään käyttää neuleiden alla jotain aluspaitaa, mikä ei näy, mutta puuvilla jää niin kylmäksi. Irlannin kosteassa kylmyydessä merino ja muut villalaadut on niin loistavia lämmittäjiä.


Entäs sitten tuo Marks&Spencerin mekko?! Edellisessä postauksessa esitettiin toive pikkujoulu outfit-postauksesta ja rupesin heti pohtimaan, mitä siihen haluaisin liittää. Olin nähnyt kyseisen mekon  M&S:n henkarissa ihan ohimennen ja vaikka mulla ei ole mitään kemuja valitettavasti tänä vuonna mietin, että tuo olisi aivan upea mustien sukkisten ja sandaalien kanssa. Valitettavasti nettikaupan kuva ei ollut laisinkaan edukseen ja eilen sitten kävinkin M&S:llä ihan tuo postaus mielessä, että otan sovituskuvan teille nähtäväksi, jos joku vaikka innostuu tuosta mekosta.

Oh dear, niinhän siinä sitten kävi, että MÄ innostuin tuosta mekosta vielä enemmän. Laitoin instagram storiesiin tuon kuvan mekosta päälläni ja mä en varmaan ole ikinä saanut yhtä monta yhteydenottoa sitä kautta ja missä sama sanoma: osta se! Mieskin sanoi, että osta se! Mut hintalappu muo kyllä vielä kovasti jarruttelee... Toisaalta tuo mekko on mun mielestä tosi ajaton ja voisin kuvittela käyttäväni sitä vuosikymmeniä; yksinkertaisilla asusteilla hiukset auki sitä mun mielestä voi aivan hyvin käyttää tällainen 33-vuotias olematta vanhanaikaisen näköinen. Itseasiassa just täydelliset 70-luku disco-vibat. Mutta, jutellessani ystäväni kanssa mekosta instassa totesin, että saman mekon voi ihan hyvin ostaa vaiks 55-vuotias ja näyttää myös upealta. Mihin hän vastasi, että käy nyt sitten ostamassa se ettet kadu 55-vuotiaana! :D Ystävät <3 <3 <3 

Noi ruutupyjamat vei mut myös selailemaan ihan vain H&M:n sivuja, koska mietin, että pyjama-housuille yksistään tulee paljon enemmän käyttöä, kuin koko asulle. Valitettavasti H&M:n "flanelli"-pyjamahousut olivat 50% polyesteriä, että se niistä sitten. Muita söpöjä yökkäreitä sieltä kyllä sitten löytyikin kuten esimerkiksi tuo harmaa kokopuku ja kunnon porokuvioiset paita ja housut. Yritän tässä kovasti mietiskellä, että kuinka monta yöasua yksi henkilö tarvitsee, että voisin tarpeeseen tilata vaikka kaikki? Heh, ottakaa nämä nyt sit aivan huumorilla ;)

Ja H&M-homen joulujutut! Siis miksi sielä on aika kaikkia niin ihania pikkujuttuja ja erityisesti näitä tyynynpäällisiä?! Meille voisin ihan hyvin ottaa pari uutta joulutyynynpäällistä sohvalle, kun nuo vanhat alkaa oikeasti vetää jo viimeisiään.


And don't let me get started with plaid kid's clothes! Kääk, mä en siis tosiaan saa tarpeekseni ruutukuosista erityisesti lapsilla. Ja tähän sata sydäntä <3 Onneksi poikien ruutupaidat, mitkä ostin pari vuotta sitten extra-isoina, menee edelleen (vai meneekö? tämä täytyy tarkistaa asap), mutta Elsillä ei ole tähän joulunaikaan mitään ruudullista. Yritän kaikki tahdonvoimani ja itsekurini voimin pitää näppini irti näistä Nextin ihanuuksista, vaikka tämä harmaa ruutumekko livenä oli aivan äly-ihana. Onneksi se näyttäisi olevan jo sold out Elsin koossa. Netissä siis. Nextin liikehän löytyy kyllä tuosta viereisestä kaupungista...

No mut siinä ne mun himot nyt sit taisikin olla :D Yritän nyt tosiaan pitää kukkaron nyörit tiukalla, mutta nuo Lindexin pyjamat ja alustopin kyllä äsken ihan oikeasti tilasin hyvällä omallatunnolla, koska ne tulee kunnon tarpeeseen. Muita juttuja taidan jäädä haikailemaan vain tietokoneen näytöltä :) Mistä hömppäostoksista te haaveilette tällä hetkellä? Onko tarkoitus odotella Black friday-aleihin tai kenties tuhlata veronpalautukset johonkin ihanaan? Ja tietysti kehoitan kaikki olemaan säästelijäitä ja ostamaan vain tarpeeseen, mutta saahan sitä haaveilla ;) Mukavaa tiistaita tyypit!