Vaaleanpunainen Billie beanie.

29.1.2018
Jos jotain hyvää viikonlopun pötköttelystä, sain ainakin viimeisteltyä tämän käsityön. Instassa jaoinkin kuvan vaalenpunaisesta piposta, mutta laitanpa tännekkin nyt tarkemmilla spekseillä tiedot.

Näin muutaman söpön kuvan sekä lapsilla, että aikuisilla yhdistelmästä vaaleanharmaa villakangastakki ja haalean vaaleanpunainen, pikkuisen pörröinen pipo. Meiltä molemmilta Elsi-Main kanssa löytyy sopivan väriset takit, mutta pipot puuttui. Löysin täydellisen neulontaohjeen myssylle Hipwoolilta ja lankalaatikossa oli jo ikuisuuden lojunut yksi kerä vaaleanpunaista silkki-mohairlankaa, mutta ei sen kaveriksi sopivaa paksumpaa lankaa.



Helsingissä kävin ihan toista neulontalankaa metsästämässä Korkeavuorenkadun Menitasta bestikseni kanssa ja sitä kun ei löytynyt, osui silmiini täydellinen sävy pipolankaa.



Käytin siis tähän Elsin pipoon puuterin roosaa Sandnes Garnin Silk Mohair-lankaa (värikoodi3511 / tästä pääset tismalleen samaan tuotteeseen) ja Rowanin baby merino silk dk-lankaa värissä shell pink (värikoodi SH674 / tässä sama tuote). 

Bestikseni tilasi minulta samanlaisen pipon itselleen ja valitsi mohairin kaveriksi ihan inan kylmemmän vaaleanpunaisen Sublime baby cashmere merino silk dk-langan (värikoodi 0001 / tämä on sama lanka).



Pipossa on siis tuo resorireunus ja neulos kaksinkertainen korvien kohdalta eli se lämmittääkin ihan oikeasti. Toki langat ovat hurjan ylelliset laadultaan, mutta niitä meni sen verran vähän, että pipon kokonaishinta jäi alle pariin kymppiin. Elsille neuloin pipon koossa S, mikä menee myös pienelle aikuiselle. Tähän kokoon paksumpaa lankaa kului yksi 50g kerä ja vajaa puolikas 50g kerästä silkkimohairia. Oma pääni on keskikokoinen ja tämä menisi myös minulle, mutta ei jää tuolla tavalla veikeästi "pussille" eli itselleni neuloisin koon M. 



Töpsy on tietenkin aivan supermielissään, että hänellä on pinkki pipo! Sopiikin hänelle tosi hyvin. Kunhan saan ystäväni oman neulottua taidan tehdä itselleni tosiaan samanmoiset, mutta vielä vähän mietin käykö tämä sävy minulle nyt, kun hiukseni tuppaavat menemään tosi tummanvaaleiksi näin talvella. Elsin pipoa vasten mun hiukset näytti melkein vihreälle !!! Talvella tulee kyllä niin kova himo kirkastaa tätä omaa väriä, mutta toisaalta pian jo aurinko on vaalentamassa kutreja. Ihan pian - siihen on vain uskottava! Tänään myöhemmin sutaisen kroppaan itseruskettavaa ja luulen, että tuo pinkki on lämpimänsävyistä ihoa vasten myös kivemman näköinen.



Hihi en malttanut olla laittamatta tätä vikaa kuvaa. Elsi-Mai jaksaa aina hetken hienosti poseerata, mut sitten perus 4v puskee läpi "äiti laita kamera pois!". Lapsen ehdoilla tietenkin ja onhan hän nyt aivan supermurunen (kuten kaikki blogilapset), että jaksoi hetken avustaa. 

Tämä pipo on sellainen, minkä kudot ihan yhdessä illassa ja vaikka ohje on englanniksi, et paljon kielitaitoa tarvitse. Cast on on luo silmukoita, stockinette stich on oikeaa silmukkaa ja purl nurjaa silmukkaa. Sama pipo olisi ihan superihana kevääseen myös tässä vedenvihreässä värissä ja toisena lankana vaikka valkoinen kid mohair. Mistään linkeistä en muuten hyödy yhtikäs mitään, kunhan etsin teille paikkoja, mistä näitä saa. Uskon, että noita vaalenpunaisia lankoja saa myös vaiks mistä kivijalka-lankakaupoista, koska lankamerkit on kuitenkin tunnettuja.

En malta myös olla huokaamatta miten ihanaa, että illat on jo pikkusen valoisampia! Tänään aurinko helli meitä välillä jopa ihan keväisesti, mutta huomisesta eteenpäin on lupailtu taas kylmeneviä ilmoja. Huomaa silti, että synkin sydäntalvi alkaa olla takanapäin meillä, kun talojen edustalle on ilmestynyt taas ulkona leikkiviä lapsia (muitakin, kun meidän ;)). Naapuruston 10-vuotiaat neitoset kehittelivät jotain tanssikoreografioita ja kännykästä raikasi Britney Sprearsin Oops, I did it again ja jäin miettimään, että näille nykyajan lapsille sekin on varmaan jo retroa :D 

Seuraavaksi voisin vähän kertoilla omista kevättyyli jutuistani, mutta nyt - oikein hauskaa viikon alkua kaikille!

Unelmieni koti: ulkonäkö.

27.1.2018
Jaahas. Jäi sitten minulta saunailta väliin, kun päädyinkin vällyjen väliin potemaan jotain jännittävää tautia. Eilen rupesi illasta huippamaan ja väsyttämään ihan hulluna niin, että nukahdin heti lasten jälkeen ja nukuin levottomat 10h. Aamusta toivoin olevani kuin uudelleen syntynyt, mutta mitä vielä! Kivat suunnitelmat piti peruuttaa ja parkkeerata sänkyyn. Tuntuu, kun kroppa tässä tosiaan yrittäisi taistella kovasti jotakin vastaan eli hyvä vastustuskykyni, annan sinulle rauhan näyttää nyrkkiä pöpöille - you've got this :D

Jos nyt positiivisia juttuja kaivelen tästä etten ole maailman mahtavimmassa naisseurassa viettämässä saunailtaa, Liamilla on vartavasten järkätty vapaapäivä ja näinollen palvelu pelaa sairasvuoteella ihan hirmu hyvin. Äsken Fionn toi pyytämättä ison lasin kuplavettä mammalle eli mikäs tässä eri laitteita ja lehtia plärätessä. Ja ooh nyt ajan kanssa unelmoidessa olen löytänyt ihan älyihania vaatteita netin syövereistä ja vaiks mitä muuta inspiraatiota! Olispas tukku rahaa :D :D

Koska unelma-lasit on nenänpäällä ajattelin aloittaa tällaisen pienen postaussarjan blogiin unelmieni kodista. Tätä taidettiin toivoakkin ja vaikka ihka oikea loppusijoituspaikkamme aka forever home on vielä jonkin vuoden säästämisen takana, onhan se hyvä olla selkeät visiot, mitä tahtoo!

Todellisuudessa meidän tulevan budjetin raameissa on todennäköisesti hyvin samanmoinen perhekoti, kuin missä just nyt asumme. Ja ollaan kyllä puhuttu, että periaatteessa voitais jäädä tähänkin estateen, jos tekisimme vastaavalle talolle sisäpintaremontin.

Mut koska kyse on unelmista, kaikista mieluiten rakennuttaisin tällaisen Scandinavian homesin passiivitalon:



Älkää nyt ihan hirmuisesti välittäkö tuosta pohjapiirustuksesta; siitä muuttaisin paljonkin, mutta tuo talon yksinkertainen ulkonäkö iskee muhun ja lujaa. Olohuoneen kulmauksessa voisi mielestäni olla vieläkin isommat ikkunat, mutta pelkistetty valkoinen kivitalo olisi tosi jees. Ja yhdessä kerroksessa, koska haluan pystyä kulkemaan kotosalla vielä 8-kymppisenäkin.

Mieluiten tämä talo olisi ihan tässä kaupungin tuntumassa, mutta se tuntuu olevan ihan sula mahdottomuus. Tuntuu ettei täällä ole edes olemassa pieniä tontteja! Kaikki haluaa miljoona hehtaaria, kun taas mulle riittäisi pikkusen tilaa talon kaikilla puolilla vaikkapa pensasaitoja varten ja sellainen sopivankokoinen patio/puutarha. Tykkään kyllä omasta pihasta, mutta tiedän ettei minusta ole sellaisen laittajaksi, jos lääniä löytyy vaiks muille jakaa.



Toisaalta myös tuollainen tumma puutalo tai tosi vanhasta kivitalosta modernisoitu koti olisi myös aika cool. Ainut vain, että täällä nuo vanhat talot tuppaavat olemaan niin kosteuspommeja, että uudistamiseen tarvitsisi pitkän pennin.

Yksi asia, mikä kaikkia haaveitani yhdistää, että haluaisin tuollaiset ulko-portaat. Joko etuovelle taikka takaovelle tai vaikka molempiin, mut sellaiset pari porrasta, mihin voisi kesäaamuna istahtaa kupposen kanssa hetkeksi. Se toive on kantanut vaikka kuinka kauan! Näistä erityisesti nuo betoniportaat jotenkin viehättävät minua (vaikka ei nyt oteta huomioon, että täälä ne olisi ihan vihreän sammaleen vallassa alta aikayksikön).

Samoin tuo kivimurske ihastuttaa ja unelmakodissani menisikin talon ympäri about puol metriä talonseinästä joka puolelle tuo murske ja ulko-oven reunalla voisi kasvaa köynnösruusu.

Periaatteessa, jos nyt vaikka tällainen tismalleen samanlainen koti ostettaisiin, missä asutaan, kaikkea tätä voisi myös soveltaa tähän. Tässä postauksessa viimeisessä kuvassa näkyy minkälainen meidän koti suunnilleen on ulkokuoreltaan. Aika liikkis muuten toi postaus muutenkin, kun vasta oltiin tänne muuttamassa ja kuinka paljon tässä on tapahtunut välissä :)

Jos nyt summataan, niin tykkään yksinkertaisesta harjakattoisesta talosta valkoisena. Hiukkasen betonia ja kivimursketta ja vihreää ympärillä ja hei toi puupatio takapihalla olis ihana. Täksi kevääksi mulla mielessä rakentaa jotain pienimuotoista patiota tuonne meidän nykyiselle pihalle ja puutarhaa muutenkin fiksailla. Mun hennonpunaiset ruusuthan on kukkineet koko talven ja oliivipuukin porskuttaa viheriäisenä, vaikka talvehti myrskyssä ja viimassa paikallaan. Ei hitsit puutarha-jutut täytyy tehdä ihan omaan postaukseensa.

Noi alemmat kuvat ja muutekin mun inspikset on kerätty mun Pinterestiin.

Nyt toivon, että tuo chef valmistaa mulle viimeisestä halloumista salaatin ja toivon, että toiset pitkät yöunet nujertavat tämän taudin. Hotsittais nimittäin jo lopetella tämä makailu! Kivaa lauantai-iltaa kaverit <3

Voisiko vegaanius parantaa ihoni?

26.1.2018
Multa kysytään aika usein, että kun kerta olen ravinnosta ihan superhyper kiinnostunut, miksi en opiskelisi siitä itselleni ammattia? Jännä kyllä esim. ravitsemusterapeutin työ ei minua lopulta kiinnosta, vaikka toisaalta esimerkiksi luontaistuotekaupassa työskentely mulle voisikin olla mieleistä. 

Luen jatkuvasti ravitsemuksesta kertovia artikkeleita ja kirjoja, mutta ei sillä, että oma dieettini olisi todellakaan täydellinen. Itseasiassa kaikenlaistahan tutkimusta ja tietoa tuppaa joka suunnasta. Välillä tyyliin jokin on super terveellistä ja sitten sen todetaan olevan huonoksi, on trendejä ja vaikka mitä.

Itseasiassa näistä asioista blogiinkin kirjoitteluni on vähän leväperäistä, koska luen niin paljon, en todellakaan muista mistä olen lukenut mitäkin ja niinpä lähdetietoja en useinkaan voi tarjota. Kuitenkin kaikki tuo tieto pysyy päässäni ja vuosien saatossa ihan maalaisjärjen avulla ja asioita toisiinsa yhdistäen olen lopulta muodostanut sellaisen oman ideaalin tavan syödä. Välillä se onnistuu ja välillä ei. Nyt kuitenkin tuli aika iso sysäys taas kerran kokeilla uutta juttua, sillä kasvojeni iho tuntuu suunnilleen räjähtävän käsiin. 

Tällä hetkellä mietin voisiko vegaanius parantaa ihoni?



En oikein edes muista milloin ihoni alkoi menemään näin huonoon kuntoon. Varmaan siitä pikkuhiljaa, kun lopetin Elsin imettämisen 2015 marraskuussa ja oma kiertoni alkoi palailla uomiinsa. Mulla oli vuosikaudet oikeasti aika hyvä iho, mutta näinä viimeisimpinä vuosina tuntuu, että finniä pukkaa finnin perään. Itse näppyjen lisäksi koko otsani pinta on sellaista väritöntä näppyä täysi. Tavallaan olen turtunut ihon huonoon kuntoon ja toisaalta sitten se taas harmittaa minua tosi paljon. Ja alentaa itsetuntoa! Siis mullahan ei ollut edes teininä näin paljon näppyjä.



Olen kyllä jo aikoja sitten lukenut lehmänmaidon ja iho-oireilujen liitosta ja välillä jättänytkin lehmänmaitotuotteet täysin. Vuohen- ja lampaanmaitoa olen kuitenkin syönyt koko ajan. Ja nyt taas syksystä otteeni on hiukan lipsunut, koska ruokavaliotani on pitänyt vahdata muista syistä ja tavallinen juusto on eksynyt takaisin valikoimiin. Toisaalta se ei tunnu vaikuttavan näppyilöihin niiden vähentymisenä tai lisääntymisenä millään tavalla.



Uudenvuoden postauksessa taisin mainitakkin, että suunnitelin kokeilevani vegaaniksi ryhtymistä paremman ihon toivossa. Mietin, että josko kokeilisin kuukauden kaksi. Satuin vain sitten lukemaan instagramista seuraamani Medical Mediumin jutun aknesta ja sen syistä ja hoidosta. Nämä foliohattuhommat eivät taida olla kaikkien kuppi teetä, mutta itselleni tuo juttu kolahti ja oikeastaan moni muukin asia viimeisen parin vuoden ajalta olisi järkeenkäypä tämän myötä.

Anyhow, näin nyt sitten päädyin tämän viikon varrella käyttämään kaapista vikat halloumit ja fetat ja tosiaan kokeilla ryhtyä vegaaniksi. Tai no kalaa syön ehkä kerran pari kuukaudessa eli sen meinaan pitää.



Tämä ei tavallaan poikkea ihan hirveästi aikaisemmasta tavastani syödä, koska olenhan ollut kasvissyöjä jo parikyt vuotta (lukuunottamatta tuota pientä kalamäärää nyt ihan viimeisenä parina vuotena). En myöskään usko lehmänmaidon olevan aikuisille tarpeellista, mutta toki rrrrrakastan juustoja eli sinänsä olen sillä herkutellutkin, kun sokeriherkkuja en syö. Suurin muutos on varmaan kananmunien puute. Nopea munakokkeli on ollut go-to lounaani jo ties kuinka pitkään. 

Myös heraproteiinia olen käyttänyt urheilun jälkeisessa palautusjuomassa ja aamupuurossa. Puhuttuani tästä iho-aiheesta instagramissa eräs ystäväni laittoi heti viestiä, että käytätkö heraa? Hänellä hera nimittäin aiheutti näppylöitä vaiks kuinka. En todellakaan osannut yhdistää näitä kahta asiaa, koska hera on muuten sopinut vatsalleni hyvin. Toisin kuin esim. jugurtti ja rahka, mitkä turvottavat mahani ihan hirveäksi palloksi.

Jätin siis heran tuolta istumalta ja vaihdoin vegaaniproteiinisekoitukseen. Ja täytyy sanoa, että otsani on jo nyt kolmantena päivänä paljon paremmassa kunnossa!


Vegaanius on mielestä maapallon kannalta erittäin jees ja eläimien myös, mutta silti _mun mielestä_ paleo-tyylinen ruokavalio on kaikista järkeenkäyvin ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Meidän lapset ja mies jatkavat lihan syömistä, vaikka meillä ei sitä syödäkkään päivittäin. Oma kokeiluni saa jatkua nyt kuukauden pari, että nään kunnolla onko ihon tämänhetkiseen tilanteeseen eroa. Sen jälkeen kyllä ajattelin palauttaa kananmunan, fetan, vuohenjuuston ja halloumin ruokalistalle. 



Pitäisi varmaan olla, mutta en kyllä ole mitenkään innosta hihkuen lähdössä tähän kokeiluun :D Tämä mun gluteeniton vegaaniruokailu on niin hiton vaikeeta kodin ulkopuolella. Kotonakin helposti päädyn syömään sitä vanhaa ja samaa sössöä ja mössöä eli todellinen haaste ei taidakkaan olla se itse vegaanius, vaan ruokalistan monipuolisuus. Onneksi tykkään kyllä sieniä lukuunottamatta kasviksesta kuin kasviksesta ja olen jo yrittänyt selailla uusia reseptejä ohjelmistoon.



Sinänsä uskon kyllä ruoan olevan itsessään lääkettä. Vihreät ja muut värit sisältävät niin mielettömiä vitamiineja ja ravintoaineita, että ilolla syön koko sateenkaaren.



Näissä kuvissa näkyy vähän viikon ruokaostoksia. Nämä samat ostaisin silloinkin, kun syön eläinperäisiä juttuja. Tällä hetkellä kaikista hankalinta on keksiä mitä ihmettä söisin iltapalaksi? Yleensä syömme iltaruoan kuuden seitsemän aikaan ja silloin se riittää minulle vallan mainiosti aamuun asti (joskin aamupuuro on saatava asap heräämisen jälkeen), mutta toisinaan syömme jo viiden maissa ja silloin mulle ehtii kyllä tulla seitsemän kahdeksan aikaan uudestaan nälkä. Aikaisemmin saatoin just syödä parikymmentä palaa juustoa gluteenittoman näkkärin päällä :)



Nyt täytynee taas ottaa chia-siemen vanukkaat ohjemistoon, mitä muutenkin toisinaan olen tehnyt, ja surrautin pitkästä aikaa itsetehdyn hummuksen kasvistikkujen kaveriksi. Pähkinöitä ja siemeniähän meillä käytetään muutenkin runsaasti. 



Mun täytyy myös pitää riittävästä proteiinin saannista ja energian saannista muutenkin huolta, koska jumppailen kuitenkin 3 x viikossa ja käytän koiraa tunnin lenkillä miltei päivittäin.

Huomiselle on vielä se yksi halloumi odottamassa, mistä meinaan tehdä salaatin mukaan, kun lähden tuohon Corkin puolelle tyttöjen saunailtaan. Niin huippua nähdä tyttöjä ja rekkauduin vielä Saaralle yökyläänkin. Lapset oli kyllä jo ihan kauhuissaan, että lähden kauas pois, mutta ihan hyväkin olla pikkuisen erossa niin voidaan sitten ikävöidä toisiamme :)

Mut juu, jännittää vähän tämä kokeilu ja luppaan raportoida miten sujuu. Otin kyllä ennen-kuvat naamastani, mutta ehkä uskallan ne julkaista sitten/jos, tulos kohta on huomattavasti parempi.

Mitkä on teidän lempi-vegaanireseptit? Onko ruudut takana ketään vegaania tai vegaaniutta kokeillutta?

Hei ja huippua viikonloppua kaikille!

Podcastissa vieraana ja muita bloggailujuttuja.

24.1.2018
Mulla oli viime viikolla ilo olla haatateltavana Cafe au lait - kahvihetkiä maailmalla-podcastiin. Mun haastattelut pitäisi ilmestyä tuota pikaa, mutta löysin kyllä itselleni paljon uutta kuunneltavaa, sillä ulkosuomalaisuutta käsittelevä Cafe au lait oli mulle täysin uusi tuttavuus.

Kuunteletteko te podcasteja? 

Mä en niihin hirmuisesti kiinnittänyt huomiota ennenkuin edesmenneen Noora&Noora-blogin tytöt rupesivat nauhoittamaan omia juttujaan, mitä tykkäsin kyllä kovastikkin kuunnella. Mielenkiintoiset tai erityisesti viihdyttävät podcastit ovat mainiota seuraa esim. lenkittäessä koiraa, siivoillessa ja  neuloessa iltaisin, mutta tuon N&N:n blogin ja podien päätyttyä on ollut hankala löytää sellaista naistenlehtimäistä kuunneltavaa about oman ikäisiltä naisilta suomeksi (saa vinkata). 

Olen jopa miettinyt pitäisikö ruveta itse sellaista nauhoittamaan, mutta parhaitahan podit on jos jututtajia on ainakin kaksi ellei jopa kolme. Mitäs luulette; kiinnostaisiko teitä kuunnella sellaista? 



Tämä haastatteluhan tapahtui yllätävä helposti aivan kolmen eri maan välillä vain napit kovilla ja kuulokkeiden mikki apuna sateisena tiistaina, kun odottelin autossa meidän Jamesin hakemista koulusta. Aikamoista tämä teknologia!

Parhaillani naputtelen tekstiä tässä urheiluhallin lounge-alueella, kun esikoinen on GAA-treeneissä tuossa pallohallissa. Tänään päivällä tuli mieleeni, että tätä bloggailu-harrastusta on takana mulla miltei 7 vuotta. Itseasiassa piti ihan tarkistaa:

***

tiistai 8. helmikuuta 2011

Mami tässä. Moi.

Ajattelin vihdoin aloittaa tämän kirjoittelemisen tänne bloggeriin. Inspiraatiota olen hakenut jo pidemmän aikaa muista blogeista ja huomannut, että taitaapi olla aika hauska harrastus, kun niin monet monituiset ihmiset koukuttaa.

Olen 26-vuotias naikkonen helsingistä ja tällä hetkellä (ja lopun elämääni) toimin äitiliininä ihanalle melkein 1-vuotiaalle pojalleni F:lle. Olen naimisissa ihanaisen irlantilaisen Superdaddyn, L:n kanssa ja elämme aikamoista taviselämää.

Olen tavannut olla aikamoinen synkistelijä ja huolestun yhdestä sun toisesta asiasta ja haluaisin tästä blogista luoda semmoisen hieman kepeämmän paikan itselleni mahdollisine turhuuksineen hauskuuttamaan itseäni.

Voisin kuvitella kirjoittelevani aika paljon omista mieltymyksistäni vaatteiden/lastenvaatteiden/muodin osiolta (mukanaan myös itsetekemäni viritelmät), ruoasta/ravinnosta, jonkun asteen sisustusjutuista (vaikka en mikään sisustusfriikki henkeen ja vereen olekkaan) ja sitten vain sellaista keskinkertaista pohdintaa tuolta jostain sieluni syvyyksistä. Toki toivon, että jos tänne joku muukin eksyy, jättämään merkkiä.
Kaksin aina kaunihimpi.

Ai niin juu. Mulla on melko omitakeinen huumorintaju, mitä voisin tietenkin tähän alkuun jo vähän pahoitella.


***


En ehkä kestä :D Tuon ihan ekan blogin nimi oli ihan kamala Supermamin seurassa ahhahahaaa :D

Niin kaikki alkoi ja tiedättekö, kun tätä seuraa vieläkin tyyppejä tuolta ajalta. Yksi ensimmäisistä seuraajistani itseasiassa muodostui tärkeäksi ystäväksi, kenet mahdollisuuksien mukaan yritän aina tavata Suomen reissuillakin. Satu olet täyttä kultaa ja yksi parhaista asioista, mitä tämä blogi on antanut.

Ja ylipäätänsä vertalaistuki vuosien varrella, samanhenkiset tyypit ja toisaalta ihan erilaiset näkemykset, ovat kyllä kaikista parasta tässä touhussa. Kommenttiboksin soisin olevan vieläkin vilkkaampi, kuten takavuosina, joskaan en valita, sillä mulle tulee mielestäni silti yllättävän paljon kommentteja siihen nähden, että blogini lukijakunta ei ole mikään järin iso.


Mistä niitä lukijoita sitten saa lisää?

Ennenvanhaan, bloggaamisen alkuaikoina, bloggailijat kommentoivat paljon ristiin toisillena ja linkkasivat sivupalkkiin lukulistoillensa blogeja ja sieltä sitten lukijatkin löysivät tiensä eri blogeihin.

Nykypäivänä monet noista mun blogia linkanneista ovat jo aikapäiviä sitten lopettaneet kirjoittamisen, vaikka yllättävän paljon tulee klikkejä sellaisista uinuvista, mutta vielä auki olevista hiljentyneistä blogeista. Monethan ammatikseen bloggavat eivät edes lisää lukulistoja omiin blogeihinsa tai ne ovat tosi niukkoja.

Jossain vaiheessa kuuluin indiedays inspiration-yhteisöön ja sieltä myös tietysti tuli jonkun verran lukijavirtaa. Nykyään myös toki uusia ihmisiä löytää paikalle, jos itse kommentoin blogeihin url-osoitteen kera. Blogien kulta-aika taitaa olla hiukan takanapäin tai siis määrä on ainakin omasta lukemistostani tippunut, mutta ei sen takia etteikö minua kiinnostaisi lukea, vaan vuosien varrella kotiäidit/hoitovapaalaiset ovat palanneet työelämään ja aika ei ole enää riittänyt tähän (aikaavievään!) harrastukseen.

Itse kyllä yhä edelleen nautin tästä hommasta ja enemmänkin haluan tätä kehittää ja parantaa enkä pistäisi pahaksi, jos voisin tätä jopa osa-aikaisena työnäkin tehdä. En vain ole kovin hyvä markkinoimaan ja tyrkyttämään itseäni. Vuosikaudet mua hävetti niin paljon, jos joku tuttu sai tietää tästä blogista enkä vahingossakaan kertonut harrastuksestani! Nykyään saatan jo asiasta jopa mainita ja olen kutsunut jopa kavereita lukijoiksi. Uusin ja jännittävin (hih) juttu mulle on ollut ruveta instagrammissa linkittämään postauksia ja ylipäätänsä puhumaan blogista livenä! Siis mun instaahan seuraa vaikka ketkä sukulaiset ja live-ystävät, ketkä ei tästä mun kaksoiselämästä tiedä mitään. Tai no nyt tietää :) 

Ja ai että mua kauhistuttaa ha ha :D Yritän olla miettimättä, mitä muut minusta ajattelee (siis tutut) ja mitä hittoa se Sara itsestään tuollaisia keikistelykuvia julkaisee??



Totuus on kuitenkin se, että yhä edelleen mun lemppariaihe yli kaiken olisi vaate- ja tyylijutut. Jos vain suinkin osaisin luonnollisemmin olla kameran edessä, asukuvat ja sen sellaiset olisi mun lemppareita, koska niitä tykkään itsekkin blogeissa katsella ja olenkin siirtynyt seuraamaan aika paljon kotimaisia muotiblogeja. Nythän nuo blogittaret alkavat olla jo vähän lähempänä kolmeakymppiä ja samaistuttavempia :) Silti tällaisten reilu kolmekymppisten lifestyle/tyyli-blogit ovat melko harvassa.

Tai no kyllä tällainen lifestyle-sekamelska taitaa yhä edelleen olla se mun juttu ja tällä hetkellä pää aivan pullistelee postausidoita, mitä yritänyt nyt kyllä säännöllisesti toteuttaa, mitä aika vain suinkin antaa myöten. Tämä viikko on jo ajanhallinnollisesti mennyt huomattavasti paremmin, hyvä minä ;)

Täytyy sanoa, että aika liikkiksiä kyllä nuo alkupuolen bloggailut. Mullahan ei ollut edes järkkäriä alkuun, vaan kuvat oli sellaisella pienellä digipokkarilla näpsäistyjä. 

Mut juu, kyllä mä meinaan tätä hommelia jatkaa, kun intoa vielä löytyy ja kiitos taas kerran teille huipuille tyypeille sielä ruudun toisella puolen - erityisesti teille, ketkä aina välillä kommentoitte ja ilahdutatte sillä minua suuresti. Enemmän se minua motivoi, kuin mikään muu. Lukijatilastoja en edes kauheasti ole seuraillut, vaikka varmaan pitäisi.

Jeps, mutta nyt Fionnin harkat lähenevät loppuaan ja mun tarvitsee taas rientää, mutta kuullaan taas pian ja laittakaa sit kommenttia, mitä mieltä olitte tosta podcastista, jos sen kuuntelette. Sanat meinasi vähän suomeksi takellella, mutta aiheena siis ystävyys ulkosuomalaisena. Hauskaa keskiviikkoa kaikille!

Pieniä piristäviä jutttuja.

22.1.2018
Meillä oli Suomen lomalla just niin loistavat kirkkaat säät, että palatessamme tänne harmaus, märkyys ja kylmyys ovat tuntuneet jotenkin ihan kammottavilta. Jotenkin taas tämä talvi (sellainen Suomen marraskuun sää) on tuntunut ihan loputtomalta, mutta tänään saimmekin sitten kunnon kevään merkit! 

Irlanti on tästä juuri hassu paikka, että keskellä tammikuuta taikka joulukuutakin saattaa sattua tällainen aurinkoinen yli kymmenen lämpöasteen päivä. Niin ja heinä-elokuussa sitten voikin sataa kaatamalla ja olla +13 astetta. Periaatteessa ihan samanlainen lämpötila ja ilma voi olla ihan missä vuoden kuukaudessa tahansa.

Mutta tämä päivä, tämä ihana kirkas keväinen päivä, auttaa taas jaksamaan. Tätä on oikeasti kohta luvassa kunnolla, mutta kyllä tässä ehtii vielä kylmäkin olla ;)



Tänään nautiskelin hyvin kulkeneesta treenistä, tyttötreffeistä Elsin kanssa ja söpöistä tulppaaneista sekä olohuoneessa että keittiössä. Jäi vain tuo olohuoneen pöydän siivoaminen eilen vähän vaiheeseen. Oikeasti pitimäni tehdä se nyt, mutta päätinkin olla tuhlaamatta tätä auringonpaistetta siivoamiseen ja ihan just lähden ulkoiluttamaan koiraa.



Puikoillakin on selkeästi kaikenlaista hempeää kevääseen. Kumpa malttaisin taas jossain välissä istua neulomaan!



Niin ja jalassa on upouudet lenksut! Tänään uskalsin ne jalassa mennä uloskin, kun ei kerta satanut kaatamalla. Nämä ei ole kyllä mitään koiranulkoilutus- taikka urheilukengät, vaan enemmän kävelykengiksi ostin arkikäyttöön. Mun edellisen city-lenkkarit on melkein 3 vuotta vanhat ja päkiänkohdalta kuluneet miltei puhki. Ostin siis muuten nämä Air Max Theat Helsingistä Nilssonilta, joku innostuu :)

Mites te muut; oletteko talvi-ihmisiä vai minun kanssani samaa maata?

Keittiön uusi sivupöytä Ikeasta.

20.1.2018
Ja lauantai, mikä vihdoinkin tuntuu ihan lauantailta. 

Mähän aivan omasta ehdotuksestani olin koko syyspuolen lauantait hommissa, koska vuorotyöläisen vaimona, viikonloput ei sillätavalla ole tuntuneet vuosiin, noh, viikonlopuilta. Sit, kun kesällä vielä sunnuntaista muodostui housekeeping day, oikeastaan viikonloput vain sujahtivat hetkessä. Mun viikonloppu oli sit joskus tiistaisin taikka keskiviikkoisin, kun yritin ottaa rennosti, mutta tietty niihin päiviin kuului kaikki lasten höösääminen tuttuun tapaan. Ihan vasta nyt viikolla heräsin siihen, että nythän mun täytyy saada kaikki hommelit arkipäivinä tehtyä ja itseasiassa lauantai on ihan eka kertaa mies/naismuistiin, kunnon rento vapaapäivä! 

Ai että! Kyllä mä nautin <3 Aamu alkoi tosin herätyskellon soitolla, kuten tulee jatkossakin lauantaisin alkamaan, sillä Elsillä alkoi voimistelu ja treenit on toki jo kello ysin aikaan joka lauantai-aamu. Olin aivan fiiliksissä, miten pikkuinen tykkäsi ekasta omasta harrastuksestaan. Kunhan tästä maaliskuu koittaa, koko kolmikko on vielä siihen päälle Gaelic football-treeneissä.

Tänään laitoi lapsukaiset Liamin kanssa ulos pelailemaan ja tein itse yläkropan jumpan, sit syötiin lounasta ja lähdettiin vielä järven rantaan ulkoiluttamaan koiraa. Nyt tässä kirjoittelen tätä hommelia ja vielä ajattelin laittaa uuniin iltaruokasi pohjattoman pinaattipiirakan (minkä muuten nykyään teen ilman kermaviiliä ja hyvää tulee niinkin).

Tästä huomaakin hyvin, kun ehdi useammin päivittämään, tätä asiaa riittää taas vaiksi mikskä sivujuonteiksi :D Nyt asiaan eli meidän uuteen keittiön sivupöytään Ikeasta.




Idea varastettu suoraan isosiskoni keittiöstä, sillä sellaisia me pikkusiskot nyt vain ollaan ;) Siskollani on muutenkin ihan superihana koti ja sieltä kopioisin mielelläni koko keittiön ja monta muutakin juttua, mutta sekä mun, että Liamin silmät osui tähän sivupöytään, minkä päällä siskoni kökessä sijaitsi esimerkiksi kahvinkeitin. Sivupöydän nimi on Vittsjö ja sitä saa myös valkoisena. Hinta on vain 49e. Paitsi Irlannissa. Hinta on 65e ja sitä saa vain tummana. Olisimme toki kallistuneet alunperin valkoisen puolelle, mutta lopulta tuo on aivan saman värinen, kuin meidän työtasot eli passaa keittiöön aivan hyvin.


Mä rakastan sisustuksessa väljyyttä, funktionaalisuutta, ja tasoja, mille voi käyttötarkoituksen lisäksi asetella kauniita esineitä tai vaikkapa kasveja. Nyt toki varmasti monelle tulee mieleen, että mikä helkutin mehumaija meillä tuossa tönöttää. Tuo jäätävän kokoinen pytty olikin ennen keittiötason nurkkauksessa niin ettei viimeisiä kaappeja saanut kunnolla auki laisinkaan. Olen niin onnellinen, että sille on vihdoin järkevä paikka! 

Kyseessä on siis meidän vesifiltteri, millä saa fluorin pois käyttövedestä. Antiikkisessa Irlannissa siis fluorataan vesi jenkkilän tapaan ja me ei tod. haluta juoda moista vettä. Itse kukin voi sitten aiheesta googlettaa enemmän, mut juu päädyttiin ostaamaan tuo Berkey-systeemi ettei tarvitsisi raahata muovipulloja kaupasta selkä vääränä. Se kun ei taasen laisinkaan sopinut meidän elämänkatsomukseen.



Sivupöydän tärkein tehtävä oli siis toimia drinkki-asemana :) Päädyttiin laittamaan suoraan vesipömpelin viereen juomalaseja (tähän suositus noista Ikean Reko-juomalaseista, 1,49e 6kpl ja näillä meidän tyypit on oppineet juomaan lasista jo 9-10kk ikäisinä. Reunus on tarpeeksi pieni lapsille) ja sitten välähti, että tyhjälle alahyllylle mahtuu kaikki meidän arkilautaset!

Sen lisäksi, että keittiön yläkaapit on ahtaat ja meidän aikuistenkin on vaikea saada lautasia sieltä, olen vahva Montessorimaisen kasvatuksen kannattaja; lapset saavat erittäin mielellään auttaa itse itseään ja koko perhettä kotihommissa.  Meillä oli Clifdenin kodissakin lautaset matalalla vetolaatikossa, että lapset saavat sekä kattaa pöytää että tyhjentää tiskikonetta ihan pienestä asti.

Nythän meillä ei tarvitse baby proofata enää mitään eli tämä toimii mainiosti. Jopa tuon lasihyllyn päällä :)

Laseille tarvitsi tietysti alustan taikka tarjottimen ja hiukan pohdittuani mihin boksiin pitimänikään sukeltaa (meillä on vieläkin pari muuttolaatikkoa täysi sekalaista sälää reilun vuoden takaa), löysin tämän 10 vuotta sitten ostamani Helsinki-tarjottimen <3 Hymyilyttää aina välillä pilkahtava vihkikirkkomme kuva :)



Niin parasta, kun monia vuosia vanhat tavarat ilahduttavat yhä edelleen! Alimmalle hyllylle laitoin nyt toistaiseksi mummini vanhan korilaatikon, missä hän säilytti neulontalankoja. Se ei todennäköisesti jää tuohon paikalle. Eiköhän tämä sisustus aina elä vähän omaa elämäänsä ja tavarat hakevat pikkuhiljaa paikkaansa.

Huomasin, kun näitä kuvia halusin eräs päivä kuvata, kuinka vitsin vähän meillä on lautasia ja kulhoja ja erityisesti isoja lautasia pitäisi ehdottomasti ostaa lisää. Vihreät ja beiget kulhot on ihan täydellisen kokoisia, vaikka en väreistä niin välitäkkään. Saman mallisia, kun löytäisin jostain valkoisena. Noista meillä syödään puurot ja muhennokset ja salaatitkin.



Olen kyllä ihan todella tyytyväinen tähän keittiön uuteen tulokkaaseen. Tuon myötä yläkaappeihin saatiin tilapulaan sopivia hyllyjä esim. järkyttävän isolle tee-kokoelmalleni ja kenties saan vihdoin saa purettua muuttolaatikosta ihanan paremman astiastonikin, että voisimme sitäkin käyttää jopa arjessa.

Niin mehän siis käväistiin perinteisellä Ikea-pyörähdyksellä tullessamme kotiinpäin maanantaina. Ihan miehen ehdotuksesta ostettiin taas tämän lisäksi esim. valkoisia kehyksiä ja saatiin muutamat kuvat vihdoin seinille, kuten tuo keittiön juliste. 

Jees, mutta nyt mun täytyy lähteä tekemään dinneriä ja toivottelen kivaa lauantai-iltaa teille kaikille!
Palataan ihan pian <3

Tammikuun ajatuksia.

19.1.2018
Heippa hei. Mulla on tässä viikon varrella ollut vähän arjen haasteita. Tai siis ajankäytön haasteita. Palattiin kotiin myöhään maanantai iltana ja lapset palasivat kouluun tiistaina. Liamilla oli vielä se päivä vapaata ja yritettiin saada kämppä järjestykseen ja matkalaukut tyhjiksi heti sen päivän aikana. 

Me molemmat oltiin siinä luulossa, että jätettiin koti hurjan siistiksi lähtiessämme, mutta kotiin palatessa molemmat oltiin ihan kauhuissaan mikä sekasotku täällä oli, hah :D Tiedä sitten odotimmeko samanlaista siistiä ja järjestyksessä pysyvää suomalais-kotia, kuin vanhemmillani ja missä tietysti lomaviikon viihdyimme. Irlanti tuntui kyllä ihan ekstra nuhjuiselta taas kerran. 

No mutta, saatiin me tänne sitten paikka siistiksi, vuoden 2018 kalenteri käyttöön ja arki rullaamaan.


Ehkä se on aina tämä eka viikko lomalta arkeen palatessa aina yhtä haastava ja uudelleen rutiiniin totuttautumista. Olen kyllä ollut hiukan tuskastunutkin, koska tässä on nyt pari uutta muuttujaa ja tuntuu etten vain saa järkevästi suunniteltua mitä milloinkin tapahtuu. Tai oikeastaan kotiin palatessani huomasin taas kauhukseni, miten kamalasti mä joudun istumaan auton ratissa ja suhaamaan melko pieniä matkoja. Tähän on tultava muutos!

Vähän pöhkösti lopetettiin rahansäästösyistä meidän Jamesin after school-kerho, milloin hän pääsisi samaan aikaan kuin Fionn koulusta ja Liam voisi hakea pojat tullessaan tauolle. Nyt sitten tyypit kyllä menee aamulla samaan aikaan kouluun, mut Elsillä loppuu 12, Jamesilla 13:40 ja Fionnilla 14:45. Koululle kävelee 20minuuttia suuntaansa eli tuossa Elsin ja Jamesin välissä ei kyllä ole mitään järkeä lähteä välillä kotiin eikä Elsi montaa kertaa jaksaisikaan kävellä ympäriinsä. 

Tällä viikolla vietettiin yksi väliaika hoidellen asioita keskustassa ja toinen ulkoiluttaen Pullaa läheisessä puistossa, mihin molempiin sitten taas 1h40min on pikkusen liian pitkä aika. 


Mulla on aamuisin 3h omaa aikaa, mihin pitää mahduttaa opiskelemisen lisäksi monta muutakin juttua. Huhheijaa, kyl tämä tästä varmastikkin, kun saadaan yksi kokonainen viikko täyteen ja näen paremmin miten aikataulutan minkäkin asian. Olen kyllä sellainen rutiinien rakastaja, että ihan kunnon lukujärjestys tekee mut vain onnelliseksi ja tehokkaaksi. Tykkään tietää etukäteen mitä milloinkin ja mihin aikaan tapahtuu :)


Kieltämättä Suomi-viikon päätteeksi ajattelin, että ihana palata jo lämpimämpään Irlantiin. Mitä hitsiä vielä :D Täällähän on koko viikon ollut aivan vitsin kylmää ja märkää ja toissapäivänä kunnon myrsky, Storm Fionn

En haluaisi kauheasti negistellä, mutta tämä alkuvuosi on mulle kyllä ihan aina älyttömän tahmeaa aikaa. Mietiskelin ääneen Liamillekkin tuossa, että ainostaan silloin kun asuttiin Portugalissa, nämä tammikuu ja helmikuu ei tuntuneet niin kurjilta. 

Täydellistä olisi, jos pääsisi nyt just lähtemään kuukaudeksi johonkin tropiikkiin. Oih! 

En nyt ole saanut edes viikon varrella kuvattua, koska en oikein koskaan ole kotona just siihen aikaan, kun olisi edes hitusen enemmän valoa. Toivon, että nyt viikonloppuna aurinko edes pikkusen pilkahtaisi. Ois meinaan vähän kivoja postausideoitakin tässä ;) 

Nämä kuvat olis uuden vuoden päivältä, kun oltiin rannalla just auringonlaskun jälkeen. Vaiks kärsin kauheasta kaukokaipuusta, samalla mietin innoissani, että tässähän meillä on nämä omat lähitienoot vielä koluamatta ja aurinkoisina päivinä meillä on yhdet maailman upeimmat maisemat ihan pienen matkan päässä! Kevään ohjelmistoon kuuluukin siis aivan varmasti seikkailu ympäriinsä <3

Miten teillä on lähtenyt tammikuu sujumaan?


Loma Helsingissä.

13.1.2018
Hahaha. Hyvä päättää tuo edellinen postaus, että alan panostaa blogiin :D No alan kyllä - ensi viikolla ;)

Nyt nimittäin kiireiset joskin antoisat pari viikkoa. Juuri tätä naputtelen vanhempieni ruokapöydän ääressä Helsingissä, Suomessa.


Tulimme tänne maanataina illansuussa, vaikka alunperin meidän piti tulla tänne jo perjantaina. Jouduimme kuitenkin vaihtamaan lennot jo useamman viikkoa sitten, koska sunnuntaina järjestettiin apen month's mind messu miehen kotikaupuingissa, mihin meidänkin piti toki osallistua. 

Koko edellinen viikko siis meni hoitaen erilaisia hommia ja pakkauksia ja opintojuttuja ja samalla parantelin kuumeisia poikia. Tämä viikko taas on mennyt siivillä viettäen ihanaa aikaa perheen ja ystävien kanssa. Joka hetkelle on ollut jotakin ja nyt vasta tarjoutui tässä lauantai-aamuna sopiva hetki avata tietsikka ja kirjoittaa edes muutama rivi.

Liamin kanssa ekat treffit sitten viime vuoden huhtikuun. Olipa kiva käydä keskustassa ilta-aikaa yhdessä.
Tämä loma on ollut niin ihana. Instagramiin olen vähän yrittänyt päivitellä kuulumisia, mutta aina ryppäinä, kun satun oleman wifin äärellä vanhempieni luona. Suomi-lomat ilman kännykän 3g:tä ovat aina ihanaa todellista läsnäolon aikaa. Ihana huomata treffatessa ystäviäkin, että kukaan ei vilkuile kännykkää, jos toinenkaan ei vilkuile.

Storyn paahdettu parsakaali-linssi-avocado creme-salaatti oli niin ihanaa, että jotain samantyylistä pitää testata kotonakin.
Ja olen syönyt niiiiin ihania ruokia. Tietty äidin ja isän kokkailuja, mutta myös lounastreffeillä, mitkä ovat paljolti suuntautuneet Kampin Korttelin ravintoloihin. Sekä Sandroon että Storyyn pitää kyllä päästä uudestaan kesällä. Helsinki tuntuu niin ihanan raikkaalta ja kansainväliseltä. Kerta toisensa jälkeen tänne on avattu jotain söpöjä uusia kahviloita taikka kojuja.

Hakaniemessä Ipanaisen-liikkeessä piti käydä katsastamassa tällaiset yksien tyyppien kuvat tammikuulta 2014.
Elsi olisi jetlageissaan varmaan vieläkin arvostanut kantoliina-kyytejä :D
Valitettavasti näin kutistuneessa lomassa on huonona puolena se ettei ehdi nähdä kaikkia ihania tyyppejä ja aina joutuu vähän valitsemaan ne keiden kanssa tulee ensiksi treffit puheeksi. Onneksi suunnittelen jo kesän lomamatkaa ja sitten ehtii paremmin näkemään ystäviä ja tekemään retkiä ehkä pidemmällekkin. Nyt ollaan miestä lukuunottamatta pysytelty Helsingissä, hän lähti tänään Tallinnaan treffaamaan parasta ystäväänsä (kuka siis on virolainen).

Helsingin huima lumimäärä. Ens viikolle sitä en sitten sopivasti luvattu vissiinkin enemmän.
Vaikka olisi tietysti ollut ihanaa, jos lunta olisi ollut vähän enemmän, on mun tyypit olleet aivan intona tuosta millin huurrekerroksesta ja onneksi siskon varastosta löytyi lasten vanhoja toppapukujakin ja kirpparilta lämpimiä kenkiä. Käytiin myös keskustassa luistelemassa ja siitä teinkin pienen videon instagramiin sinne omaan fiidiini <3 Lapset innostuivat luistelusta sen verran paljon, että mennään vielä tänään uudemman kerran ja illalla mulla on tiedossa dinnerit kaveriporukan kanssa. Sunnuntain, eli meidän vikan lomapäivän, pyhitän ihan omalle perheelle.



Parasta on myös se, että lapset heti tänne tultua vaihtoivat keskinäisen kielensä suomeksi ja intona tietty katselevat Pikku Kakkosta ja lukevat mummin kirjastosta lainaamia kirjoja yhdessä.

Vähän jo valmiiksi tuntuu haikealta kotiin lähtö maanantaina... Toisaalta ihana pyöräyttää käyntiin arki ja rutiinit ja opiskelut ja kaikki. Tulijaisiksi täältä lähtee jotain ihania juttuja, mitkä tuovat ripauksen Suomea taas meidänkin kotiin <3 Vielä kun saisi nuo siskojen lapset kaapata mukaan halittaviksi <3 En kestä miten ihanat leikit pienillä serkuksilla on taas yhdessä - niiden katselemisesta tulee aina haiku, miksi emme näe useammin.

Katotaan siis sitä tasaista tahtia tiistaista etiäpäin ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille <3 Ainiin ja sori kuvitus on vain kännykältä, kun edes ole saanut aikaiseksi kameraa kuljettaa mukana ;)